Rakennushistorialliset selvitykset tukevat kulttuurista kestävyyttä ja identiteettiä

Rakennushistoriallinen selvitys kertoo rakennuksen tarinan menneisyydestä nykyhetkeen. Kestävän kehityksen näkökulmasta selvitykset ovat monella tapaa tärkeitä. Tällä hetkellä selvityksistä saatavia tietoja hyödyntävät lähinnä ammattilaiset, mutta rakennusten historia ja taustat esimerkiksi materiaalivalintojen takaa kiinnostaisivat varmasti laajempaakin yleisöä. Tieto auttaisi myös ymmärtämään ja kunnioittamaan rakennettua ympäristöä.

Tengbomin arkkitehdit Elina Järvelä ja Carita Lonka työskentelevät vanhan ymmärtämisen ja arvostamisen äärellä. Kiinnostus ja kunnioitus vanhaa kohtaan näkyi jo arkkitehtien opinnoissa; molempien pääaineena oli arkkitehtuurin historia ja teoria. Rakennushistorialliset selvitykset ovat tärkeässä roolissa sekä Elinan että Caritan työssä Tengbomilla.

Rakennushistoriallinen selvitys eli RHS on raportti, joka avaa rakennuksen tai rakennuskokonaisuuden historiaa, muutoksia ja nykyhetkeä. Se kertoo, miksi rakennus on sellainen kuin se on.

“Rakennushistoriallisia selvityksiä pyydetään yleensä, kun rakennuksen käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, kiinteistöä kehittää tai laajentaa, rakennukselle pohditaan suojelumerkintää, tai se halutaan purkaa. Viranomaiset vaativat selvityksen tekoa osana kaavoitus- ja rakennuslupaprosesseja varsinkin, jos rakennus on suojeltu, tai sillä on mahdollisia muita arvoja”, Carita avaa ja lisää: “Myös laajempia alueita käsittäviä kulttuuriympäristöselvityksiä tehdään usein kaavoituksen yhteydessä”.

Vanhaa korjatessa RHS auttaa välttymään yllätyksiltä.

“Korjausrakentamisen volyymi kasvaa koko ajan. Se on välttämätöntä, sillä mitä enemmän rakennetaan uutta, sitä enemmän tulee olemaan korjattavaa ja huollettavaa. Rakennushistoriallinen selvitys tarjoaa hyvät työkalut olemassa olevan ymmärtämiseen ja sujuvoittaa korjausprosessia”, Elina kertoo.

Rakennushistorialliset selvitykset tukevat kestävää kehitystä

Rakennetun ympäristön kestävän kehityksen osa-alueiksi nähdään ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, lisäksi joukkoon lasketaan usein myös kulttuurinen kestävyys.

“Kestävyyden eri osa-alueet eivät ole usein ristiriidassa keskenään. Rakennushistorialliset selvitykset ovat kulttuurisen kestävyyden ytimessä, mutta ne tukevat myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä, sillä RHS tarjoaa tietoa siitä, miten voidaan suunnitella mahdollinen korjaus, tai vaikka laajennus monen eri osa-alueen näkökulmasta kestävästi”, Elina kertoo.

Alueellisen identiteetin näkökulmasta on tärkeää, että kulttuuri säilyy ja siirtyy seuraaville sukupolville. Olemassa oleva rakennuskanta kuluu käytössä, mutta siihen sitoutuu ja kertyy ajan myötä paljon aineetonta kulttuuriperintöä.

“Rakennusperintö käsittää fyysisten rakennusten lisäksi muun muassa perinteisten rakennustapojen ja niihin liittyvän tietotaidon säilymisen ja siirtymisen eteenpäin. Suomessa perinteistä rakennustapaa on esimerkiksi puu- ja hirsirakentaminen”, Carita avaa.

Kyseiset rakennustavat sopivat myös ilmastoomme ja ympäristöömme, vaikka ilmastonmuutos aiheuttaakin haasteita koko olemassa olevalle rakennuskannalle. Kulttuurisen kestävyyden huomioiminen edesauttaakin usein myös rakennushankkeiden ekologista kestävyyttä, perinteiset rakennustavat kun ovat usein myös ekologisia ja kullekin alueelle sopivia.

Kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien huomioon ottamiseen Tengbom on kehittänyt Kestävyyslabra Sustainable by Tengbom -työkalun. Kestävyyslabra on kattava yhteistyön ja suunnittelun työkalu, joka auttaa huomioimaan hankkeiden kestävyyttä eri näkökulmista.

Selvityksillä olisi tarjottavaa myös kaupungin kokijoille

Selvitykset helpottavat ammattilaisia, mutta niistä saatava tieto voisi ilahduttaa myös kaupunkitilan käyttäjiä.

“Tällä hetkellä selvitykset tuskin tavoittavat kovin laajaa joukkoa kaupunkilaisia. Selvitykset voisivat tarjota arvokasta tietoa ammattilaisten lisäksi myös kaupungin kokijoille. Tiedon avulla tuttuja rakennuksia saattaisi katsoa uudella tavalla”, Carita miettii.

Rakennushistorialliset selvitykset kertovat alueen historiasta. Oman alueen historian ymmärtäminen voi esimerkiksi vahvistaa asukkaiden identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä rakennushistoriallisia selvityksiä käyttävät lähinnä ammattilaiset, mutta Carita ja Elina näkevät potentiaalia siinä, että rakennushistoriallisista selvityksistä saatavaa tietoa hyödynnettäisiin laajemminkin.

Rakennushistoriallinen selvitys auttaa sukeltamaan syvemmälle rakennuksen ja alueen historiaan. RHS kertoo, miksi rakennus on sellainen kun se on ja avaa esimerkiksi materiaalivalintoja.

“Sen tiedostaminen, miksi tiettyyn materiaaliin tai rakennustapaan on päädytty, voisi auttaa arkkitehtuurin ymmärtämisessä ja arvostamisessa. Esimerkiksi 60- ja 70-lukujen lähiöitä voi arvostaa enemmän, kun tiedostaa, miksi ne on rakennettu: tarjoamaan tasavertaisen hyvää asumisympäristöä mahdollisimman suurelle joukolle”, Carita pohtii.

Rakennushistoriallisista selvityksistä saatava tieto todennäköisesti kiinnostaisi alan ammattilaisten lisäksi kaupunkitilan käyttäjiä, sillä kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan on noussut, ja siitä keskustellaan laajasti myös alan ulkopuolella.

Esteettisyys ei ole ainoa syy säilyttää vanhaa

Rakennukset kertovat menneestä. Sekä Elina että Carita toivovat, että rakennuksia arvostettaisiin ja säilytettäisiin silloinkin, kun ne eivät juuri tällä hetkellä hivele esteettistä silmää. Arkkitehdit pitävät eri-ikäisten rakennusten säilymistä tärkeänä, sillä rakennukset kertovat omasta ajastaan ja luovat historiallista kerroksellisuutta.

Monen mielestä yli satavuotias rakennus tulisi säilyttää, mutta uudempien rakennusten arvoa ei välttämättä osata nähdä. Rakennusten arvostus on tyypillisesti alimmillaan noin 50–60 vuoden iässä. Kuitenkin, jos nyt hävitetään esimerkiksi 70-luvun rakennuskantaa, sitä voidaan myöhemmin katua.

“Olisi hyvä katsoa tätä hetkeä pidemmälle. Trendiajattelu on ylipäätänsä haastavaa arkkitehtuurissa. Uusimisesta tulee kierre, jos haluaisi vastata trendeihin”, Elina miettii.

Trendiajattelun sijaan olisi hyvä tiedostaa syyt, joiden vuoksi rakennus on tehty sellaiseksi kun se on, ja kunnioittaa niitä.

“Aina löytyy syyt, miksi rakennus on tehty siten, kun se on tehty. Rakennushistoriallinen selvitys auttaa ymmärtämään arkkitehdin alkuperäistä ideaa ajan ja paikan kontekstin lisäksi”, Elina kertoo.

Molemmat arkkitehdit painottavat, ettei vanhaa tule säilyttää pelkästään esteettisyyden vuoksi, vaan syitä säästämiselle löytyy laajemmin. Ekologisen kestävyyden lisäksi rakennettu ympäristö ja arkkitehtuuri ovat paikan ja paikallisen identiteetin rakennuspalikoita.

Eri-ikäiset rakennukset ilmentävät muuttuvaa kulttuuria, tapoja ja yhteiskunnan ilmiöitä, sekä luovat tunnelmaa, kerroksellisuutta ja merkityksellisyyttä alueelle.