Elina Järvelä näkee arkkitehtuurin rajapintana rakennuksen ja ihmisen välissä

Arkkitehti Elina Järvelää inspiroi arkkitehtuurissa erityisesti se, että siinä yhdistyvät humanistinen näkökulma ja tekninen osaaminen. Arkkitehtuurin hän näkee rajapintana ihmisen ja rakennuksen välissä. Korjausrakentaminen ja rakennusten historia ovat lähellä Elinan sydäntä, ja monipuolisessa työssään hän hyötyy paitsi arkkitehdin, myös insinöörin koulutuksestaan.

Arkkitehti Elina Järvelä on työskennellyt Tengbomilla reilun parin vuoden ajan. Sitä ennen hän ehti työskennellä opiskeluaikanaan muutamassa eri arkkitehtitoimistossa, yliopistolla sekä julkisella sektorilla rakennusvalvonnassa ja Senaatti-kiinteistöillä. Aalto-yliopistosta valmistunut arkkitehti luki pääaineenaan arkkitehtuurin historiaa ja teoriaa. Lisäksi häneltä löytyy takataskustaan myös insinöörin tutkinto.

Elinan työpöydälle mahtuu Tengbomilla korjausrakentamisen projekteja, ja niiden lisäksi esimerkiksi rakennushistoriaselvityksiä sekä työskentelyä kestävän kehityksen tiimissä. Elina on myös toimiston luottamushenkilö.

Korjausrakentamista ymmärretään yhä paremmin

Korjausrakentaminen on ollut Elinan intohimo jo opintojen aikana, ja sen parissa hän Tengbomilla pääasiassa työskenteleekin. Korjausrakentamisessa Elinaa inspiroi erityisesti sen tiukka konteksti.

“Olemassa oleva rakennus rajaa suunnittelumahdollisuuksia paljon enemmän kuin uudisrakentaminen, ja luovuuttaan pääsee käyttämään eri tavalla. Korjausrakentamisen parissa työskentely tuo myös mukavaa vaihtelua päiviin, sillä kohteessa tai työmaalla pääsee käymään usein sekä suunnittelu-, purku- että rakennusvaiheessa”, hän kertoo.

Elina näkee, että korjausrakentamiseen liittyvä kiinnostus ja sitä myötä myös osaaminen on arkkitehtuurin kentällä laajentunut, ainakin kestävyysnäkökulmien suuntaan, ja siihen kannustetaan yhä enemmän aina EU-tasolta lähtien.

“Ainakin omassa arkkitehtikuplassani tuntuu ilokseni olevan trendi, että korjausrakentamista tehdään yhä enemmän”, Elina kertoo.

”Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa.”

Hän myös toivoo, että tulevaisuudessa korjausrakentamista tehtäisiin yhä useammin hyvissä ajoin, ja että pienempiinkin korjaustarpeisiin tartuttaisiin nykyistä aiemmin. Korjaustarpeiden ehkäisemisessä auttaa tietysti oikea-aikainen huolto. Rakennusvanhusten hoivaketjun toimiminen huollosta peruskorjauksiin tukisi myös rakentamisen kestävyyttä esimerkiksi siten, että se pidentäisi suurempien korjaustarpeiden välejä.

“Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa”, Elina toteaa.

Työn monipuolisuus viehättää

Elinan työssä korjausrakentamisen pitkiäkin suunnitteluprojekteja tasapainottavat rakennushistoriaselvitykset, joita Tengbomilla tehdään muutaman työntekijän tiimissä, ja jotka ovat usein parin–kolmen kuukauden mittaisia projekteja. Selvitysten tekemiseen liittyy paljon tekstin tuottamista ja paikan päällä dokumentointia.

“Ylipäätään arkkitehdin työssä on parasta sen monipuolisuus ja vuorovaikutteisuus eri tahojen kanssa. Työpäivät ovat erilaisia ja mallintamisineen, kohde- ja työmaavierailuineen, tekstin tuottamisineen ja palavereineen”, Elina sanoo.

Monipuolisissa työtehtävissään Elina kokee hyötyvänsä myös insinöörin koulutuksestaan.

“Vaikka olen tehnyt insinöörin töitä suhteellisen vähän, koen, että koulutuksestani ja pienestä alan työkokemuksesta on minulle hyötyä myös arkkitehtina. On esimerkiksi luontevaa kommunikoida muiden suunnittelijoiden kanssa, kun ymmärtää myös heidän näkökulmaansa sekä ammattisanastoa”, hän kertoo.

”Kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden.”

Mielenkiintoisena työtehtävänä Elina näkee myös rakentamisen kestävyyden eri osa-alueiden integroimisen suunnitteluun. Häntä kiinnostaa erityisesti erilaisten kestävyysnäkökulmien yhteensovittaminen.

“Olin juuri palauttanut diplomityöni, kun Tengbomin Sustainable by Tengbom-työkalu julkaistiin. Diplomityössäni olin tutkinut ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden rajapintoja historiallisesti arvokkaan rakennuksen kontekstissa. Oli mielenkiintoista huomata, että olin saanut samansuuntaisia tuloksia, kuin mitä diplomityötäni paljon laajemman Kestävyyslabra -työkalunkin avulla käy muun muassa ilmi: kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden”, Elina kertoo.

Rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä

Elinaa inspiroi arkkitehtuurissa mahdollisuus yhdistää teknistä ja humanistista lähestymistapaa.

“Arkkitehtuuri on ikään kuin rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä. Hyvä arkkitehtuuri on tasapainoista, ja siinä on huomioitu eri sidosryhmien arvot – ja tietysti se myös näyttää ja tuntuu muillekin aisteille hyvältä. Minulle arkkitehtuuri on enemmän fiilis, mutta se fiilis rakennetaan fyysisistä kappaleista”, Elina toteaa. “Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu. Sitä tehdään ihmisille, joten täytyy olla empaattinen ja ihmisläheinen, sekä pystyä aistimaan ja uppoutumaan kontekstiin ja kulttuuriin. Samalla pitää olla teknistä osaamista”, hän jatkaa.

Humanistisesta näkökulmasta arkkitehtuuriin liittyy myös ristiriitoja – esimerkiksi tilaajat, joiden kanssa arkkitehti työskentelee, eivät välttämättä osaa ottaa loppukäyttäjien tarpeita riittävästi huomioon.

“Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu.”

“Tarvittaisiin siis enemmän osallistamista, jotta nämä tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Toisaalta liian yksilöllistäkään suunnittelua ei voi tehdä, jos haluaa tehdä muuntojoustavaa tilaa, mikä puolestaan on ekologisen kestävyyden näkökulmasta järkevää”, Elina pohtii.

Lisäksi arkkitehdin täytyy ymmärtää suunniteltavan tilan tai rakennuksen kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti. Esimerkiksi asuntorakentamisessa asumisen tarpeet vaihtelevat elämäntilanteesta ja kulttuurista toiseen.

“Länsimainen ajatus tilasta ei sovi kaikille. Toisaalta, kun rakennetaan tiettyyn ympäristöön, on tärkeää ymmärtää tehtävän konteksti ja peilata suunnitelmaa siihen”, Elina pohtii.

Luottamushenkilö ja sarjaharrastaja

Monipuolisen työn lisäksi Elinan mielestä parasta Tengbomilla ovat mainiot työkaverit sekä toimiston työkulttuuri: on vastuuta ja vapautta. Innostavaa on myös se, miten paljon työn ohessa oppii uutta. Myös toimiston ammattimainen johto saa häneltä kehuja. Tengbomin luottamushenkilönä Elina on lisäksi päässyt tutustumaan muihin työntekijöihin paremmin.

“Minusta Tengbomilla vallitsee hyvä yhteishenki. Avoin keskustelukulttuuri on tässä avainasemassa”, Elina sanoo.

Työnsä vastapainoksi Elina tunnustautuu paatuneeksi sarjaharrastajaksi.

“Olen harrastanut sirkusta, ja itse asiassa myös työskennellyt sirkuskoulun apuopettajana. Opinto- ja työkiireiden myötä sirkus jäi, mutta nyt olen harrastanut vähän kaikkea muuta mielialan ja sesongin mukaan, esimerkiksi tanssia, melontaa ja joogaa”, hän kertoo.

Lisäksi työlle tuovat vastapainoa läheiset, niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin sellaiset.

“Pidän myös luonnossa liikkumisesta ja haaveilusta. Ja toisinaan myös niiden haaveiden toteuttamisesta”, Elina virnistää.