Arkisto

Elina Järvelä näkee arkkitehtuurin rajapintana rakennuksen ja ihmisen välissä

2024-04-16

Arkkitehti Elina Järvelää inspiroi arkkitehtuurissa erityisesti se, että siinä yhdistyvät humanistinen näkökulma ja tekninen osaaminen. Arkkitehtuurin hän näkee rajapintana ihmisen ja rakennuksen välissä. Korjausrakentaminen ja rakennusten historia ovat lähellä Elinan sydäntä, ja monipuolisessa työssään hän hyötyy paitsi arkkitehdin, myös insinöörin koulutuksestaan.

Elina Järvelä
Kuva: Galina Berezina

Arkkitehti Elina Järvelä on työskennellyt Tengbomilla reilun parin vuoden ajan. Sitä ennen hän ehti työskennellä opiskeluaikanaan muutamassa eri arkkitehtitoimistossa, yliopistolla sekä julkisella sektorilla rakennusvalvonnassa ja Senaatti-kiinteistöillä. Aalto-yliopistosta valmistunut arkkitehti luki pääaineenaan arkkitehtuurin historiaa ja teoriaa. Lisäksi häneltä löytyy takataskustaan myös insinöörin tutkinto.

Elinan työpöydälle mahtuu Tengbomilla korjausrakentamisen projekteja, ja niiden lisäksi esimerkiksi rakennushistoriaselvityksiä sekä työskentelyä kestävän kehityksen tiimissä. Elina on myös toimiston luottamushenkilö.

Korjausrakentamista ymmärretään yhä paremmin

Korjausrakentaminen on ollut Elinan intohimo jo opintojen aikana, ja sen parissa hän Tengbomilla pääasiassa työskenteleekin. Korjausrakentamisessa Elinaa inspiroi erityisesti sen tiukka konteksti.

“Olemassa oleva rakennus rajaa suunnittelumahdollisuuksia paljon enemmän kuin uudisrakentaminen, ja luovuuttaan pääsee käyttämään eri tavalla. Korjausrakentamisen parissa työskentely tuo myös mukavaa vaihtelua päiviin, sillä kohteessa tai työmaalla pääsee käymään usein sekä suunnittelu-, purku- että rakennusvaiheessa”, hän kertoo.

Elina näkee, että korjausrakentamiseen liittyvä kiinnostus ja sitä myötä myös osaaminen on arkkitehtuurin kentällä laajentunut, ainakin kestävyysnäkökulmien suuntaan, ja siihen kannustetaan yhä enemmän aina EU-tasolta lähtien.

“Ainakin omassa arkkitehtikuplassani tuntuu ilokseni olevan trendi, että korjausrakentamista tehdään yhä enemmän”, Elina kertoo.

”Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa.”

Hän myös toivoo, että tulevaisuudessa korjausrakentamista tehtäisiin yhä useammin hyvissä ajoin, ja että pienempiinkin korjaustarpeisiin tartuttaisiin nykyistä aiemmin. Korjaustarpeiden ehkäisemisessä auttaa tietysti oikea-aikainen huolto. Rakennusvanhusten hoivaketjun toimiminen huollosta peruskorjauksiin tukisi myös rakentamisen kestävyyttä esimerkiksi siten, että se pidentäisi suurempien korjaustarpeiden välejä.

“Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa”, Elina toteaa.

Työn monipuolisuus viehättää

Elinan työssä korjausrakentamisen pitkiäkin suunnitteluprojekteja tasapainottavat rakennushistoriaselvitykset, joita Tengbomilla tehdään muutaman työntekijän tiimissä, ja jotka ovat usein parin–kolmen kuukauden mittaisia projekteja. Selvitysten tekemiseen liittyy paljon tekstin tuottamista ja paikan päällä dokumentointia.

“Ylipäätään arkkitehdin työssä on parasta sen monipuolisuus ja vuorovaikutteisuus eri tahojen kanssa. Työpäivät ovat erilaisia ja mallintamisineen, kohde- ja työmaavierailuineen, tekstin tuottamisineen ja palavereineen”, Elina sanoo.

Monipuolisissa työtehtävissään Elina kokee hyötyvänsä myös insinöörin koulutuksestaan.

“Vaikka olen tehnyt insinöörin töitä suhteellisen vähän, koen, että koulutuksestani ja pienestä alan työkokemuksesta on minulle hyötyä myös arkkitehtina. On esimerkiksi luontevaa kommunikoida muiden suunnittelijoiden kanssa, kun ymmärtää myös heidän näkökulmaansa sekä ammattisanastoa”, hän kertoo.

”Kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden.”

Mielenkiintoisena työtehtävänä Elina näkee myös rakentamisen kestävyyden eri osa-alueiden integroimisen suunnitteluun. Häntä kiinnostaa erityisesti erilaisten kestävyysnäkökulmien yhteensovittaminen.

“Olin juuri palauttanut diplomityöni, kun Tengbomin Sustainable by Tengbom-työkalu julkaistiin. Diplomityössäni olin tutkinut ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden rajapintoja historiallisesti arvokkaan rakennuksen kontekstissa. Oli mielenkiintoista huomata, että olin saanut samansuuntaisia tuloksia, kuin mitä diplomityötäni paljon laajemman Kestävyyslabra -työkalunkin avulla käy muun muassa ilmi: kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden”, Elina kertoo.

Rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä

Elinaa inspiroi arkkitehtuurissa mahdollisuus yhdistää teknistä ja humanistista lähestymistapaa.

“Arkkitehtuuri on ikään kuin rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä. Hyvä arkkitehtuuri on tasapainoista, ja siinä on huomioitu eri sidosryhmien arvot – ja tietysti se myös näyttää ja tuntuu muillekin aisteille hyvältä. Minulle arkkitehtuuri on enemmän fiilis, mutta se fiilis rakennetaan fyysisistä kappaleista”, Elina toteaa. “Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu. Sitä tehdään ihmisille, joten täytyy olla empaattinen ja ihmisläheinen, sekä pystyä aistimaan ja uppoutumaan kontekstiin ja kulttuuriin. Samalla pitää olla teknistä osaamista”, hän jatkaa.

Humanistisesta näkökulmasta arkkitehtuuriin liittyy myös ristiriitoja – esimerkiksi tilaajat, joiden kanssa arkkitehti työskentelee, eivät välttämättä osaa ottaa loppukäyttäjien tarpeita riittävästi huomioon.

“Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu.”

“Tarvittaisiin siis enemmän osallistamista, jotta nämä tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Toisaalta liian yksilöllistäkään suunnittelua ei voi tehdä, jos haluaa tehdä muuntojoustavaa tilaa, mikä puolestaan on ekologisen kestävyyden näkökulmasta järkevää”, Elina pohtii.

Lisäksi arkkitehdin täytyy ymmärtää suunniteltavan tilan tai rakennuksen kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti. Esimerkiksi asuntorakentamisessa asumisen tarpeet vaihtelevat elämäntilanteesta ja kulttuurista toiseen.

“Länsimainen ajatus tilasta ei sovi kaikille. Toisaalta, kun rakennetaan tiettyyn ympäristöön, on tärkeää ymmärtää tehtävän konteksti ja peilata suunnitelmaa siihen”, Elina pohtii.

Luottamushenkilö ja sarjaharrastaja

Monipuolisen työn lisäksi Elinan mielestä parasta Tengbomilla ovat mainiot työkaverit sekä toimiston työkulttuuri: on vastuuta ja vapautta. Innostavaa on myös se, miten paljon työn ohessa oppii uutta. Myös toimiston ammattimainen johto saa häneltä kehuja. Tengbomin luottamushenkilönä Elina on lisäksi päässyt tutustumaan muihin työntekijöihin paremmin.

“Minusta Tengbomilla vallitsee hyvä yhteishenki. Avoin keskustelukulttuuri on tässä avainasemassa”, Elina sanoo.

Työnsä vastapainoksi Elina tunnustautuu paatuneeksi sarjaharrastajaksi.

“Olen harrastanut sirkusta, ja itse asiassa myös työskennellyt sirkuskoulun apuopettajana. Opinto- ja työkiireiden myötä sirkus jäi, mutta nyt olen harrastanut vähän kaikkea muuta mielialan ja sesongin mukaan, esimerkiksi tanssia, melontaa ja joogaa”, hän kertoo.

Lisäksi työlle tuovat vastapainoa läheiset, niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin sellaiset.

“Pidän myös luonnossa liikkumisesta ja haaveilusta. Ja toisinaan myös niiden haaveiden toteuttamisesta”, Elina virnistää.

Arkkitehti Hanna Vikberg inspiroituu ihmisten arjesta

2024-03-21

Tengbomin arkkitehti Hanna Vikberg tutkii päivätyönsä ohessa päivänvalon vaikutusta ihmisten kokemuksiin. Myös arkkitehtuurissa häntä inspiroivat arkiset kokemukset ja mahdollisuus rakentaa ympäristöä, joka tukee sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia.

Hanna Vikberg
Kuva: Galina Berezina

Hanna Vikberg on paitsi arkkitehti, myös päivänvalotutkija Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Tengbomilla hän suunnittelee paitsi asuntoja, myös maankäyttöä. Maankäytön suunnittelua hän on alkanut tehdä nykyään yhä enemmän.

Maankäytön suunnittelu kiinnostaa Hannaa myös päivänvalon kannalta, sillä monet päivänvaloon vaikuttavat päätökset tehdään jo kaupunkisuunnitteluvaiheessa.

“Esimerkiksi kaupunkirakenne vaikuttaa päivänvaloon: jos kaupunkirakenne on kovin tiivis ja tummapintainen, edes täyslasinen pytinki ei siinä ympäristössä ole kovin valoisa”, hän toteaa.

Asuntosuunnittelun ja maankäytön suunnittelun lisäksi Hanna Vikberg edistää muun muassa Tengbomin kestävän kehityksen asioita.

“Kestävää kehitystä pyritään edistämään tällä hetkellä voimakkaastikin, ja siinä tehdään yhteistyötä Ruotsin toimiston kanssa. Yhteistyötä helpottaa myös se, että puhun ruotsia toisena äidinkielenäni”, hän kertoo.

Tengbomilla tehdään töitä laajalla skaalalla

Hanna aloitti nykyisen työnsä Tengbomilla kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta hänellä on Tengbomin kanssa myös aiempaa historiaa: opiskeluaikoinaan hän oli töissä Tengbomia edeltäneessä Eriksson Arkkitehdit -toimistossa. Hanna valmistui arkkitehdiksi vuonna 2014, ja ehti valmistumisensa jälkeen olla töissä muutamassa eri arkkitehtitoimistossa. Tengbomille hänet sai palaamaan työpaikan hyvä henki, matala hierarkia ja mainio porukka.

“Muistin opiskeluajoiltani, että Tengbomilla oli hauskaa työskennellä. Kun työpaikan vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi, vanhasta hyvästä työporukasta osa työskenteli yhä Tengbomilla, joten palaaminen houkutteli”, Hanna muistelee.

Tengbomilla Hannaa kiinnostaa myös yhteys Ruotsin toimistoon: yhteyden ansiosta myös Helsingin toimistolla on käytössään laaja asiantuntijuus, johon pieni toimisto ei yksin yltäisi. Lisäksi hän pitää työnsä ja toimiston monipuolisuudesta.

“Minusta on kiinnostavaa, että teemme töitä laajalla skaalalla, ja muutakin kuin asuntosuunnittelua tai korjausrakentamista”, Hanna sanoo.

Kerrostalopihat kaipaisivat lisää luonnonmukaisuutta

Yhtenä mielenkiintoisimmista työprojekteistaan Tengbomilla Hanna mainitsee maankäytön projektin Espoon Suurpellossa, tulevalla Lakeamäen asuinalueella.

Projektissa tehdään monta eri kaavaa yhdelle isolle alueelle tiiviissä yhteistyössä maanomistajien ja kaupungin kanssa. Alueella on paljon erilaisia huomioitavia luontoarvoja, kuten koskematonta metsäaluetta ja liito-oravia.

Lakeamäen maankäytön projektissa Hannaa kiinnostaa erityisesti mahdollisuus suunnitella hyvää ja ekologista asuinaluetta trendeistä välittämättä.

“Nykyistenkään kerrostalopihojen ei mielestäni aina tarvitsisi olla niin kliinisiä ja rakennettuja, vaan pihoissa voisi olla enemmän luonnonmukaisuutta.”

“Monesti kaupunkisuunnittelussa on trendejä, joista tietyn aikakauden alueet on helppo tunnistaa. Tässä projektissa ei kuitenkaan ole välttämättä tarvinnut tehdä juuri tämän hetken trendien mukaista aluetta, vaan on päässyt miettimään laajemmin, millainen olisi hyvä asuinalue, ja miten ympäröivä luonto tulisi huomioida projektissa”, Hanna Vikberg kertoo.

“Nykyään esimerkiksi tehdään paljon umpikortteleita, joiden alla on parkkikansi. Tällaisissa rakenteissa on paljon hyvää, mutta esimerkiksi päivänvalon kannalta umpikorttelit voivat olla hankalia. Lisäksi parkkikansille ei voi imeyttää eikä viivyttää hulevesiä, eikä niiden päälle voi oikein istuttaa puita”, hän sanoo.

Kerrostalopihat voisivat 60-luvun lähiössä kasvaneen Hannan mielestä olla myös nykyään luonnonmukaisempia. Tuon aikakauden kerrostalojen pihat ovatkin usein suuria, ja pihoihin oli jätetty metsää ja kalliota.

“Nykyistenkään kerrostalopihojen ei mielestäni aina tarvitsisi olla niin kliinisiä ja rakennettuja, vaan pihoissa voisi olla enemmän luonnonmukaisuutta”, Hanna sanoo.

Arkkitehtuuri vaikuttaa jokaisen arkeen

Hanna Vikbergin mukaan arkkitehtuurilla on valtava merkitys erityisesti meihin pohjoismaisiin, jotka vietämme sisätiloissa suurimman osan ajastamme. Lopunkin ajan suuri osa viettää todennäköisesti kaupunkiympäristössä.

“Vaikka arkkitehtuurin merkitystä tulee harvemmin pohdittua, kun istuu palaverissa toisensa jälkeen keskustelemassa vaikka alakaton laajuudesta, niin mehän olemme jatkuvasti arkkitehtuurin ympäröimänä”, Hanna sanoo.

Hannan mukaan arkkitehtuurilla on juuri siksi valtava merkitys.

“Onhan sillä vaikutusta, millaisessa tilassa vietämme aikaa. Tiloilla on vaikutusta myös hyvinvointiin”, Hanna toteaa.

Arkkitehtuurilla on myös itseisarvo.

Hanna korostaa erityisesti tilakokemuksen merkitystä, joka usein jää laskelmien varjoon. Arkkitehtuurissa häntä eniten inspiroivatkin arkipäivän kokemukset.

“Siksi olen halunnut tehdä tutkimusta kodeissa ja arkisissa tiloissa. Niissä paikoissa vietämme kuitenkin suurimman osan ajastamme. Se, että meillä on toimiva ja kokemuksellinen ympäristö, missä voimme hyvin, on minulle tärkeää”, Hanna sanoo.

“Nykyään monia asioita kyllä lasketaan, esimerkiksi meluarvoja ja energiankulutusta, mutta tilallinen kokemus jää helposti altavastaajaksi. Vaikka kokemuksen merkitys ei välttämättä ole yhtään sen pienempi kuin laskettavien asioiden, sitä on vaikeampi mitata ja vertailla”, Hanna sanoo.

Hanna toivoo, ettei arkkitehtuurin itseisarvo unohtuisi mitattavien määreiden ja tekniikan kustannuksella.

“Tekniikka on toki tärkeää, sillä jos sitä ei saada kuntoon, ei arkkitehtuurikaan toimi. Silti joskus tuntuu siltä, että käytän talotekniikan yhteensovittamiseen enemmän aikaa kuin koko kohteen tilalliseen suunnitteluun”, Hanna sanoo.

Hanna haluaisikin tuoda enemmän esiin sitä, että arkkitehtuurilla on myös itseisarvo.

“Tilaajalle ja käyttäjällekin näkyy enemmän itse tilan arkkitehtuuri, kuin se, mitä on seinien sisällä”, hän toteaa.

Tulevaisuuden arkkitehtuuri on käytännöllisempää ja ekologisempaa

Hannasta on ilo huomata, että arkkitehtuurissa ollaan menossa niin sanotuista sankariarkkitehdeistä arkisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Sankariarkkitehdeillä Hanna viittaa siihen, että vielä hänen opiskeluaikoinaan ajateltiin, että arkkitehdin suurin unelma olisi toteuttaa isoja julkisia rakennuksia.

“Nyt ollaan kuitenkin ehkä päästy siihen, että arkisemmatkin tilat voivat olla hienoja. Myös ekologisuudella ja kestävällä rakentamisella on yhä suurempi merkitys”, hän sanoo.

“Jos tiloissa esimerkiksi näkyy ajallisia kerrostumia, ihmiset kokevat ne helpommin lähestyttäviksi kuin täysin uudet tilat”

Hannasta on tärkeää, että arkkitehtuurissa säilyvät eri aikakausien kerrokset. Kiertotalous ja korjausrakentaminen ovat tärkeitä paitsi maapallon kantokyvyn kannalta, myös eri tilojen identiteettien kannalta.

“Jos tiloissa esimerkiksi näkyy ajallisia kerrostumia, ihmiset kokevat ne helpommin lähestyttäviksi kuin täysin uudet tilat”, Hanna sanoo.

Hanna haluaa myös itse olla vaikuttamassa siihen, että arkkitehtuurissa tehtäisiin asioita entistä paremmin, ja tuotettaisiin ihmisille ja maapallolle mieluummin jotain hyvää kuin pahaa. Hän kokee, että tasapaino on tärkeä löytää myös arkkitehdin työn ja muun elämän välillä.

“Luulen, että se, että minulla on muutakin elämää kuin arkkitehtuuri myös rikastuttaa omaa arkkitehtuuriani. Se myös auttaa ymmärtämään ihmisten arkea ja suunnittelemaan tiloja hyvään arkeen”, Hanna pohtii.

Perheen ja ystävien lisäksi Hannan työtä tasapainottaa väitöskirjan kirjoittaminen, joka on hänelle ikään kuin toinen todellisuus.

“On ollut todella arvokasta, että olen Tengbomilla saanut mahdollisuuden tehdä myös väitöskirjaani. Kun väitöskirja sitä vaatii, olen myös helposti saanut aikaa sen kirjoittamiseen. On myös ollut kiva huomata, että töissäkin on kiinnostuttu väitöskirjani aiheesta”, Hanna iloitsee.

Kestävää asumista Sepänkalliossa – asuinalueen rakentamisen toinen vaihe käynnistyy

Espoon Suurpeltoon, Sepänkallion asuinalueelle nousee kestäviä asuntoja, joiden suunnittelussa on huomioitu metsäinen ympäristö. Tengbomin suunnittelemien kortteleiden rakentamisessa alkaa toinen vaihe.

Lamellitalon havainnekuva
Näkymä Kyläsepäntielle.

Kotimainen asuntorakennuttaja TA rakennuttaa parhaillaan ensimmäisiä vuokra- ja asumisoikeusasuntoja uudelle Espoon Sepänkallion asuinalueelle, ja projektin toinen vaihe on juuri alkamassa. Sepänkallio sijaitsee Espoon Suurpellossa, Turunväylän ja Kehä II:n välissä. Alueen rakentamisprojektiin sisältyy kaksi hanketta, joista ensimmäinen käynnistyi viime kesänä. Tengbom on hankkeiden arkkitehti- ja pääsuunnittelija.

Ensimmäisen hankkeen on määrä valmistua tammikuussa 2026, ja keväällä 2024 alkava hanke on jatkumoa sille. Projektissa Sepänkallioon rakennetaan kaksi uutta asuinkorttelia. Nyt alkavassa toisessa vaiheessa rakennettaviin taloihin tulee yhteensä 105 ARA-vuokra-asuntoa.

Yhteisiä tiloja ja kalliometsää koko korttelin käyttöön

Toisen vaiheen taloihin rakennetaan ARA-vuokra-asuntoja kahteen yhtiöön, joista toinen, Hehkurinne 2C, on lamellitalo Kyläsepäntien puolella. Lamellitaloon tulee yhteensä 61 vuokra-asuntoa. Toinen yhtiö, Hehkurinne 2A, puolestaan käsittää kaksi erillistä kerrostaloa, joihin tulee yhteensä 44 uutta vuokra-asuntoa. Asunnot ovat 1H+KT – 4H+KT ja pinta-alaltaan 33 m2–88 m2.

Kyläsepäntien puolta reunustava lamellitalo luo korttelille suojaisan sisäpihan. Rakennusten erityispiirteitä ova jyrkät kattolappeet, jotka laskeutuvat pihan puolella myös rakennusten julkisivuiksi. Talojen parvekkeet on lasitettu, ja ne ovat viihtyisän sisäpihan puolella. Talojen yhteistilat, kuten saunat, pesulat ja kerhohuoneet ovat kummankin yhtiön käytössä. Yhteissaunoja taloissa on tavallista enemmän, yhteensä viisi, sillä asunnoissa ei ole omia saunoja.

Hehkurinne 2A:n ja Hehkurinne 2C:n pihanäkymää.

Myös korttelin piha-alue on yhteinen. Piha-alueella on myös kalliometsää, josta osa säilytetään luonnontilaisena. Alueen suunnittelussa onkin huomioitu sekä luontoarvot, että asukkaiden viihtyvyys. Lisäksi kortteliin rakennetaan pihakansi, jonne saadaan autoille pysäköintitilaa kahteen kerrokseen sekä latauspaikkoja sähköautoille.

Nyt alkava uusi hanke, sekä viime kesänä alkanut ensimmäisen vaiheen hanke ovat koko Sepänkallion ensimmäiset, mutta alueelle on kaavoitettu lisää asumista. Nyt rakennettavat talot näyttävät suuntaa alueen tulevalle rakennuskannalle.

Kestäviä asuntoja eri elämäntilanteissa olevien asukkaiden tarpeisiin

Rakennukset on suunniteltu kestäviksi, ja niiden rungon käyttöiäksi on suunniteltu 100 vuotta. Hehkurinne 2A:n kerrostalot lämpenevät maalämmöllä, ja Hehkurinne 2C:n lamellitaloon tulee kaukolämpö. Lisäksi talojen katoille asennetaan aurinkopaneeleita, joiden sähköllä katetaan osa kiinteistösähkön kulutuksesta.

Kutsuvien asuinrakennusten suunnittelussa otetaan huomioon eri elämäntilanteissa olevat asukkaat. Pihoille tulee paitsi lasten leikkivälineitä, myös liikuntavälineitä kaikenikäisille. Lisäksi kortteliin tulee yhteinen palvelueteinen, jossa voi järjestää matalan kynnyksen pop up -toimintaa. Kiinteistöön ei siis tehdä varsinaista liiketilaa, mutta pop up -tilan voi vuokrata esimerkiksi ruoanlaittokurssia tai polkupyörien korjauspajaa varten.

Rakennushistorialliset selvitykset tukevat kulttuurista kestävyyttä ja identiteettiä

2024-03-20

Rakennushistoriallinen selvitys kertoo rakennuksen tarinan menneisyydestä nykyhetkeen. Kestävän kehityksen näkökulmasta selvitykset ovat monella tapaa tärkeitä. Tällä hetkellä selvityksistä saatavia tietoja hyödyntävät lähinnä ammattilaiset, mutta rakennusten historia ja taustat esimerkiksi materiaalivalintojen takaa kiinnostaisivat varmasti laajempaakin yleisöä. Tieto auttaisi myös ymmärtämään ja kunnioittamaan rakennettua ympäristöä.

70-luvun betonirakennus.
Koskelan kirjasto on valmistunut vuonna 1972. Kuva: Elina Järvelä.

Tengbomin arkkitehdit Elina Järvelä ja Carita Lonka työskentelevät vanhan ymmärtämisen ja arvostamisen äärellä. Kiinnostus ja kunnioitus vanhaa kohtaan näkyi jo arkkitehtien opinnoissa; molempien pääaineena oli arkkitehtuurin historia ja teoria. Rakennushistorialliset selvitykset ovat tärkeässä roolissa sekä Elinan että Caritan työssä Tengbomilla.

Rakennushistoriallinen selvitys eli RHS on raportti, joka avaa rakennuksen tai rakennuskokonaisuuden historiaa, muutoksia ja nykyhetkeä. Se kertoo, miksi rakennus on sellainen kuin se on.

“Rakennushistoriallisia selvityksiä pyydetään yleensä, kun rakennuksen käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, kiinteistöä kehittää tai laajentaa, rakennukselle pohditaan suojelumerkintää, tai se halutaan purkaa. Viranomaiset vaativat selvityksen tekoa osana kaavoitus- ja rakennuslupaprosesseja varsinkin, jos rakennus on suojeltu, tai sillä on mahdollisia muita arvoja”, Carita avaa ja lisää: “Myös laajempia alueita käsittäviä kulttuuriympäristöselvityksiä tehdään usein kaavoituksen yhteydessä”.

Vanhaa korjatessa RHS auttaa välttymään yllätyksiltä.

“Korjausrakentamisen volyymi kasvaa koko ajan. Se on välttämätöntä, sillä mitä enemmän rakennetaan uutta, sitä enemmän tulee olemaan korjattavaa ja huollettavaa. Rakennushistoriallinen selvitys tarjoaa hyvät työkalut olemassa olevan ymmärtämiseen ja sujuvoittaa korjausprosessia”, Elina kertoo.

Lummintie 15
Rakennushistoriaselvityksen kohde Oulunsalossa. Kuva: Oulun kaupunginarkisto.

Rakennushistorialliset selvitykset tukevat kestävää kehitystä

Rakennetun ympäristön kestävän kehityksen osa-alueiksi nähdään ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, lisäksi joukkoon lasketaan usein myös kulttuurinen kestävyys.

“Kestävyyden eri osa-alueet eivät ole usein ristiriidassa keskenään. Rakennushistorialliset selvitykset ovat kulttuurisen kestävyyden ytimessä, mutta ne tukevat myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä, sillä RHS tarjoaa tietoa siitä, miten voidaan suunnitella mahdollinen korjaus, tai vaikka laajennus monen eri osa-alueen näkökulmasta kestävästi”, Elina kertoo.

Alueellisen identiteetin näkökulmasta on tärkeää, että kulttuuri säilyy ja siirtyy seuraaville sukupolville. Olemassa oleva rakennuskanta kuluu käytössä, mutta siihen sitoutuu ja kertyy ajan myötä paljon aineetonta kulttuuriperintöä.

“Rakennusperintö käsittää fyysisten rakennusten lisäksi muun muassa perinteisten rakennustapojen ja niihin liittyvän tietotaidon säilymisen ja siirtymisen eteenpäin. Suomessa perinteistä rakennustapaa on esimerkiksi puu- ja hirsirakentaminen”, Carita avaa.

Kyseiset rakennustavat sopivat myös ilmastoomme ja ympäristöömme, vaikka ilmastonmuutos aiheuttaakin haasteita koko olemassa olevalle rakennuskannalle. Kulttuurisen kestävyyden huomioiminen edesauttaakin usein myös rakennushankkeiden ekologista kestävyyttä, perinteiset rakennustavat kun ovat usein myös ekologisia ja kullekin alueelle sopivia.

Kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien huomioon ottamiseen Tengbom on kehittänyt Kestävyyslabra Sustainable by Tengbom -työkalun. Kestävyyslabra on kattava yhteistyön ja suunnittelun työkalu, joka auttaa huomioimaan hankkeiden kestävyyttä eri näkökulmista.

Lummintie 15 Oulunsalossa.
Lummintie 15 Oulunsalossa. Kuva: Elina Järvelä.

Selvityksillä olisi tarjottavaa myös kaupungin kokijoille

Selvitykset helpottavat ammattilaisia, mutta niistä saatava tieto voisi ilahduttaa myös kaupunkitilan käyttäjiä.

“Tällä hetkellä selvitykset tuskin tavoittavat kovin laajaa joukkoa kaupunkilaisia. Selvitykset voisivat tarjota arvokasta tietoa ammattilaisten lisäksi myös kaupungin kokijoille. Tiedon avulla tuttuja rakennuksia saattaisi katsoa uudella tavalla”, Carita miettii.

Rakennushistorialliset selvitykset kertovat alueen historiasta. Oman alueen historian ymmärtäminen voi esimerkiksi vahvistaa asukkaiden identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä rakennushistoriallisia selvityksiä käyttävät lähinnä ammattilaiset, mutta Carita ja Elina näkevät potentiaalia siinä, että rakennushistoriallisista selvityksistä saatavaa tietoa hyödynnettäisiin laajemminkin.

Rakennushistoriallinen selvitys auttaa sukeltamaan syvemmälle rakennuksen ja alueen historiaan. RHS kertoo, miksi rakennus on sellainen kun se on ja avaa esimerkiksi materiaalivalintoja.

“Sen tiedostaminen, miksi tiettyyn materiaaliin tai rakennustapaan on päädytty, voisi auttaa arkkitehtuurin ymmärtämisessä ja arvostamisessa. Esimerkiksi 60- ja 70-lukujen lähiöitä voi arvostaa enemmän, kun tiedostaa, miksi ne on rakennettu: tarjoamaan tasavertaisen hyvää asumisympäristöä mahdollisimman suurelle joukolle”, Carita pohtii.

Rakennushistoriallisista selvityksistä saatava tieto todennäköisesti kiinnostaisi alan ammattilaisten lisäksi kaupunkitilan käyttäjiä, sillä kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan on noussut, ja siitä keskustellaan laajasti myös alan ulkopuolella.

Yksityiskohtia Koskelan 70-luvun kirjastosta.
Koskelan kirjastorakennuksessa näkyvät 70-luvun arkkitehtuurille tyypilliset piirteet. Kuva: Elina Järvelä.

Esteettisyys ei ole ainoa syy säilyttää vanhaa

Rakennukset kertovat menneestä. Sekä Elina että Carita toivovat, että rakennuksia arvostettaisiin ja säilytettäisiin silloinkin, kun ne eivät juuri tällä hetkellä hivele esteettistä silmää. Arkkitehdit pitävät eri-ikäisten rakennusten säilymistä tärkeänä, sillä rakennukset kertovat omasta ajastaan ja luovat historiallista kerroksellisuutta.

Monen mielestä yli satavuotias rakennus tulisi säilyttää, mutta uudempien rakennusten arvoa ei välttämättä osata nähdä. Rakennusten arvostus on tyypillisesti alimmillaan noin 50–60 vuoden iässä. Kuitenkin, jos nyt hävitetään esimerkiksi 70-luvun rakennuskantaa, sitä voidaan myöhemmin katua.

“Olisi hyvä katsoa tätä hetkeä pidemmälle. Trendiajattelu on ylipäätänsä haastavaa arkkitehtuurissa. Uusimisesta tulee kierre, jos haluaisi vastata trendeihin”, Elina miettii.

Trendiajattelun sijaan olisi hyvä tiedostaa syyt, joiden vuoksi rakennus on tehty sellaiseksi kun se on, ja kunnioittaa niitä.

“Aina löytyy syyt, miksi rakennus on tehty siten, kun se on tehty. Rakennushistoriallinen selvitys auttaa ymmärtämään arkkitehdin alkuperäistä ideaa ajan ja paikan kontekstin lisäksi”, Elina kertoo.

Molemmat arkkitehdit painottavat, ettei vanhaa tule säilyttää pelkästään esteettisyyden vuoksi, vaan syitä säästämiselle löytyy laajemmin. Ekologisen kestävyyden lisäksi rakennettu ympäristö ja arkkitehtuuri ovat paikan ja paikallisen identiteetin rakennuspalikoita.

Eri-ikäiset rakennukset ilmentävät muuttuvaa kulttuuria, tapoja ja yhteiskunnan ilmiöitä, sekä luovat tunnelmaa, kerroksellisuutta ja merkityksellisyyttä alueelle.

Pekka Vehniäinen suunnittelee tulevaisuuden kaupunkialueita

2024-02-02

Pekka Vehniäinen johtaa kaupunkisuunnittelua Tengbomilla. Kaupunkisuunnittelussa hän katsoo mielellään tulevaisuuteen – koska projektit ovat pitkiä, niitä eivät taantumat juuri heilauta.

Pekka katsoo lasiseinän läpi ulos taivaalle.
Kuva: Galina Berezina

Tengbomin suunnittelujohtaja Pekka Vehniäinen on pitkän linjan kaupunkisuunnittelija. Hän on työskennellyt paitsi konsultti- ja suunnittelutoimistoissa, myös asuntorakennuttajalla kaupunkikehittäjänä eli suunnittelun tilaajana ja ohjaajana. Tengbomilla hän aloitti tammikuussa 2024 kaupunkisuunnittelun suunnittelujohtajana.

Pekalla on usein työn alla monta hanketta yhtä aikaa. Kaupunkisuunnitteluhankkeissa hän laatii esimerkiksi asemakaavoja tai niitä edeltäviä suunnitelmia, johon määritellään esimerkiksi autopaikat, asuntomäärät ja palvelut. Tengbomilla kaupunkisuunnittelua tekee Helsingissä kolmen hengen tiimi.

“Kaupunkisuunnittelijan työ on vaihtelevaa, ja voi olla hyvin erilaista asiakkaasta toiseen. Asiakkaitamme ovat esimerkiksi kunnat sekä yksityiset rakennusliikkeet ja maanomistajat. Esimerkiksi kunnille laadimme tyypillisesti asemakaavoja ja ideasuunnitelmia kaavoituksen tueksi”, Pekka Vehniäinen kertoo.

Vaihtelevaan työnkuvaan kuuluu paljon yhteensovittamista ja useiden näkökulmien huomiointia. Työ voi olla toisinaan ideoiden pallottelua yksittäisen maanomistajan kanssa – tai täysin eri mittakaavan työtä, kuten kaupungin kaavoituksen työstämistä eri tahojen kanssa.

Kokemusta molemmilta puolilta pöytää

Koulutukseltaan Pekka on arkkitehti. Hän valmistui Otaniemestä, silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2003 ja erikoistui opintojensa aikana kaupunkisuunnitteluun. Tengbomille Pekka halusi paitsi ison toimiston hyvän maineen vuoksi, myös muutamien valmiiksi tuttujen työkavereiden houkuttelemana.

Ennen Tengbomia Pekka työskenteli viitisen vuotta asuntorakennuttaja Bonavalla, ja on luonut uraansa jo pidemmän aikaa konsulttitaloissa. Hän on siis tehnyt töitä sekä tilaajan että suunnittelijan puolella pöytää, ja ymmärtää siksi hyvin myös tilaajan ajatuksia.

“Kun työskentelin kaupunkisuunnittelun asioiden parissa tilaajapuolella, ohjasin ja tilasin suunnittelua. Oli kiinnostavaa kääntää rooli ikään kuin toisinpäin, kun yleensä olin itse ollut suunnittelijana. Nyt, kun taas teen suunnittelutyötä, osaan ottaa rakennuttajan tai tilaajan näkemyksen entistä paremmin huomioon”, Pekka sanoo.

Hänestä kaupunkisuunnittelijan työn parhaita puolia onkin sen vaihtelevuus – koskaan ei tiedä, millainen seuraava työ on.

Kaupunkisuunnittelu katsoo taantumaa pidemmälle

Kaupunkisuunnittelijan työt vaihtelevat, ja taloudellisesti haastavat ajat näkyvät osin myös kaupunkisuunnittelussa. Taantuma ei kuitenkaan vaikuta kaupunkisuunnitteluun yhtä vahvasti kuin esimerkiksi rakennusprojekteihin.

Koska prosessi on pitkä, talouden vaihtelut näkyvät kaupunkisuunnittelussa vain vähän.

“Prosessi kaupunkisuunnittelun aloittamisesta valmiisiin rakennuksiin on aika pitkä – siitä kun ensimmäinen maanomistaja tulee nykimään hihasta siihen, että talotkin on rakennettu, voi mennä 10–20 vuotta”, Pekka toteaa.

Koska prosessi on pitkä, talouden vaihtelut näkyvät kaupunkisuunnittelussa vain vähän. Kaupungit ja kunnat edistävätkin kaavaprosessejaan tavalliseen tahtiin, mutta esimerkiksi yrityksillä ei välttämättä ole talouden notkahtaessa resursseja tähdätä tulevaan.

“Vaikka rakennusliikkeetkin tietävät, että tässäkin tilanteessa kannattaisi laittaa kaupunkisuunnitteluprosesseja vireille, jotta saataisiin sopivia tontteja 5–10 vuoden päähän, heillä ei välttämättä ole yksinkertaisesti varaa”, Pekka toteaa.

“Kunnat sen sijaan tilaavat tälläkin hetkellä töitä entiseen tapaan, mikä on kaupunkisuunnittelun kannalta hyvä asia. Julkinen puoli on kaupunkisuunnittelussa kuitenkin iso tilaaja, eivätkä taantumat vaikuta julkiseen puoleen samalla tavalla kuin yksityiseen”, hän summaa.

Tiivistyvä kaupunki voi olla laajenevaa kestävämpi

Pekalle tärkeintä kaupunkisuunnittelussa on suunnittelun lopputuloksena syntyvä hyvä ympäristö, mutta sen aikaansaaminen ei aina ole helppoa.

“Maailma on muuttunut myös kaupunkisuunnittelun osalta tässä noin 25 vuoden aikana. Urani alkuaikoina 2000-luvun alussa tyypillisessä kaavahankkeessa levittäydyttiin aina kaupungista ulospäin uusille viheralueille. Nyt viimeisen 10–15 vuoden aikana kaupunki on tavallaan lähtenyt kasvamaan myös sisäänpäin”, Pekka toteaa.

”Vielä 2000-luvun alussa 10-kerroksinen rakennus oli poikkeuksellisen korkea, mutta nykyisten 30-kerroksisten rakennusten vieressä kymmenen kerrosta ei näytä enää miltään.”

Näkyvimpiä esimerkkejä tiivistyvästä kaupungista ovat esimerkiksi satama- ja teollisuusalueiden muuttaminen asuinalueiksi, kuten Helsingin Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on tehty.

“Kaupungit nousevat myös ylöspäin. Vielä 2000-luvun alussa 10-kerroksinen rakennus oli poikkeuksellisen korkea, mutta nykyisten 30-kerroksisten rakennusten vieressä kymmenen kerrosta ei näytä enää miltään”, Pekka sanoo.

Tiiviiden kaupunkiympäristöjen suunnittelu on myös haastavampaa, kuin kaupungista ulospäin levittäytyvien ympäristöjen.

“Tiiviillä alueella on helposti keskenään ristiriitaisia arvoja, ja usein käy niin, etteivät kaikki voi voittaa. Kaupungin tiivistäminen saattaa esimerkiksi tuoda alueelle lisää liikennettä ja siten häiriötä. Myös lähivirkistysalueet voivat pienentyä, tai korkea uudisrakennus voi varjostaa muuta kaupunkitilaa”, Pekka toteaa.

Myös kestävyys tulee huomioida kaupunkisuunnittelussa. Pekan mukaan tiivistyvä kaupunki toisaalta jo itsessään tukee kestävämpää asumista.

“Tilastojen mukaan esimerkiksi yksityisautoilu on vähäisempää, kun kaupunki tiivistyy sisäänpäin. Lisäksi, kun kaupunkia tiivistetään, ei mennä neitseelliselle viheralueelle, vaan rakennetaan jo aiemmin rakennetuille alueille. Myös uutta infraa tarvitaan vähemmän”, hän listaa.

Pikaratikan päätepysäkkiä kaavailtiin aluksi Tapiolaan

Pekka Vehniäinen viihtyy kaupunkialueella, ja innostuu uusista projekteista laidasta laitaan.

“Innostavan projektin ei tarvitse olla suuri ja mahtava – yhdenkin korttelin kokoinen projekti voi olla yhtä mielenkiintoinen kuin puolen kunnan laajuisen kaavarungon suunnittelu”, hän sanoo.

Mieleenpainuvimpina projekteinaan Pekka mainitsee Espoon Saunalahden sekä Raide-Jokeri-pikaraitiotien linjauksen suunnittelun. Saunalahden suunnittelussa hän oli mukana 2000-luvun alusta alkaen viitisentoista vuotta, ja monessa hankkeessa projektipäällikkönä ja vastaavana kaupunkisuunnittelijana. Kun projekti alkoi, Saunalahdessa oli vain metsää, mutta nykyään alue kerrostaloineen on lähes valmis.

“On ollut hienoa seurata projektin etenemistä ja nähdä sen kaikki vaiheet näinkin pitkältä ajanjaksolta”, Pekka iloitsee.

Raide-Jokerin linjausta hän oli mukana suunnittelemassa Espoossa yhdessä liikennesuunnittelijoiden kanssa. Kaupunkisuunnittelun asiantuntijan tehtävä oli tutkia, miten eri linjausvaihtoehdot vaikuttavat siihen, mihin suuntaan kaupunki kehittyy ratikan lähistöllä.

”Laskimme, että saamme ratikalle paljon enemmän käyttäjiä, kun se kulkee Otaniemen kautta Keilaniemeen.”

“Alun perin pikaratikan päätepysäkin piti olla Tapiolassa, mutta ehdotimme, että päätepysäkki tulisikin Keilaniemeen, missä se nykyään onkin – vaikka minulle näin tapiolalaisena olisi tietysti henkilökohtaisesti ollut kiva saada päätepysäkki Tapiolaan”, Pekka virnistää.

“Tapiola on iso keskus, mutta laskimme, että saamme ratikalle paljon enemmän käyttäjiä, kun se kulkee Otaniemen kautta Keilaniemeen. Alueella on paljon työpaikkoja, ja toki myös korkeakoulu”, hän toteaa.

Käsillä tekemisestä vastapainoa työlle

Pekka Vehniäinen viihtyy kaupunkisuunnittelun parissa, ja hänelle työssä tärkeintä on kompromissien tekeminen, tasapainoisen kokonaisuuden etsiminen sekä erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen. Kaupunkisuunnittelijan tehtävä on myös tarkastella eri alueille asetettuja tavoitteita kriittisesti. Suunnittelija laatiikin luonnoksiaan vuorovaikutuksessa tilaajan ja muiden mahdollisten yhteistyötahojen kanssa.

“Suunnittelutyö sisältää paljon kompromisseja, sillä suunnittelukysymykset ovat usein aika monimutkaisia. On hyvin paljon erilaisia tahtotiloja ja ristiriitaisiakin tavoitteita, joten työssään saa tasapainoilla paljon niiden välillä. Suunnittelun lisäksi perustelen suunnitelmiani eri näkökulmista, ja vuorovaikutus ihmisten kanssa on tässä erityisen tärkeää”, Pekka sanoo.

Tasapainoa Pekan arkeen tuo käsillä tekeminen: tällä hetkellä hänellä on työn alla kesämökkiprojekti ulkosaaristossa.

“Kesämökin suunnittelu ja rakentaminen on vienyt suuren osan vapaa-ajastani nyt parin vuoden ajan. Kesämökkityyppistä projektia en olekaan työssäni koskaan tehnyt, ja mittakaava on aivan erilainen kuin työprojekteissani. Vastapainoa työlle tuo myös käsillä tekeminen, sillä rakennamme mökin myös kokonaan itse”, hän kertoo.

Työntekijöiden hyvinvointi kiinnostaa – yhä useampiin toimistotaloihin suunnitellaan kuntosali

2024-01-24

Tengbom on suunnitellut viime vuosina kuntosaleja yhä useampiin toimistokiinteistöihin. Olemme päässeet suunnittelemaan myös esimerkiksi yksityissaleja yrityksen omaan käyttöön. Kuntosalin rakentaminen toimistokiinteistöön vaatii tarkkaa suunnittelua, jossa huomioidaan paitsi asiakkaan toiveet, myös vaikutukset liikuntatilan naapureihin.

Tummapuinen ja tunnelmallinen kuntosali.

Työntekijöiden hyvinvointi kiinnostaa yrityksiä yhä enemmän, ja liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen kiinteistön vuokralaisille on vetovoimatekijä. Arkkitehdilta kuntosalin suunnittelu vaatii tarkkuutta ja sovittamiskykyä.

Kuntosalia suunnitellessa esimerkiksi akustiikalla on tärkeä rooli, jotta painojen kolina tai ryhmäliikuntatuntien jytke ei kantautuisi viereisiin tiloihin. Lisäksi on huomioitava lattiarakenteiden ja -materiaalien ominaisuudet sekä toimiva ilmastointi. Korjausrakentamisessa yhtälö ei aina ole helppo, sillä kuntosaleilla myös huonekorkeudella on merkitystä.

Tengbomin uusin kuntosaliprojekti, Ole.Fit Munkka Helsingin Munkkiniemessä on esimerkki korjausrakentamisella valmistuneesta kuntosalista. Kuntosali remontoitiin aiemmin IBM:n pääkonttorina toimineen kuusikerroksisen toimistorakennuksen toiseen kerrokseen, ja sen alta saivat väistyä niin nouseva auditorio kuin entiset toimistotilatkin. Nykyisin rakennuksessa toimii Bloomsville-yrityskylä.

Saimme toimeksiannon vuosina 1979 ja 1985 rakennetun toimistotalon vaiheittain toteutettavasta pää- ja arkkitehtisuunnittelusta, ja rakennusta peruskorjataan parhaillaan. Kuntosali valmistui syksyllä, mutta talon saneerauksessa on vielä tekemistä: muitakin tiloja uusitaan, ja taloon on esimerkiksi tulossa vielä julkisivusaneeraus.

Rakennukseen valmistunut Ole.Fit Munkka -kuntosali on pinta-alaltaan 1544 neliömetrin kokoinen. Laajaan tilaan tehtiin muun muassa avoin kuntosalitila vapaapainoineen, oma alueensa kestävyysliikuntaan juoksumattoineen, iso ryhmäliikuntasali, toiminnallinen ryhmäliikuntasali, joogasali sekä huoneet fysioterapiaa ja hierontaa varten. Lisäksi kuntosalille suunniteltiin tietysti myös suihkutilat, saunat ja pukuhuoneet, sekä työntekijöiden toimisto- ja sosiaalitilat.

Käynti tummapuisen kuntosalin pukuhuoneisiin.

Akustiikan suunnittelua ja uusi sisäänkäynti

Projektissa haasteellisinta oli saada ilmastointi ja muu talotekniikka sovitettua kattorakenteisiin madaltamatta kattoa liikaa. Erityisesti joogasalin ilmastointia ja akustiikkaa suunnitellessa piti pohtia, miten alakattoon mahtuvat sekä LVI-tekniikka että eristevilla.

“Pohdinnassa oli myös alakaton jättäminen auki, mistä olisi saanut tyylikkään yksityiskohdan. Tilan akustiikan vuoksi laitteet päätettiin kuitenkin piilottaa alakaton sisään”, kertoo projektissa mukana ollut arkkitehtimme Niina Isojärvi.

Lattian äänieristys ei sen sijaan tuottanut suuria haastetta, sillä kerrosta alempana ei ole toimistohuoneita, vaan pyörävarastoa ja henkilökunnan pukuhuonetiloja.

Rakennuksen sisälle suunniteltujen muutosten lisäksi Ole.Fit Munkka -kuntosalille tehtiin uusi sisäänkäynti: aiemmin tilaan oli kuljettu pääosin rakennuksen sisäkautta. Remontissa aiemmin takaoven virkaa toimittanut vaatimaton rappu laajennettiin kuntosalin pääsisäänkäynniksi, ja ulos rakennettiin uudet portaat ja luiskat. Näin sisäänkäynnistä saatiin myös esteetön.

Tunnelmallisen kuntosalin vastaanotto.

Kuntosaliprojekti vaati paljon yhteensovittamista

Kuntosaliprojekti on vaatinut arkkitehdeiltämme paljon koordinointia ja yhteensovittamista. Liikuntatiloja suunniteltiin vielä vuonna 2022 eri liikuntatoimijalle, mutta vuodenvaihteessa suunnitelmat muuttuivat, ja hyppäsimme Ole.Fitin kelkkaan. Suunnitelmia käytiin uudelleen läpi rakennuttajan, Ole.Fitin sekä heidän oman sisustussuunnittelijansa, Sisustusarkkitehdit Kalliomaa Oy:n kanssa, ja tilojen luonnetta, toimintoja, valaistusta ja materiaalejan selviteltiin.

“Yhteensovittamista oli paljon, ja pidimme useita palavereita, jotta saisimme sovitettua yhteen sekä Ole.Fitin toiveet että muiden mukana olevien tahojen aikataulut ja tarpeet”, Niina kertoo.

Pidimme yhteensovituspalavereita myös muiden suunnittelualojen kanssa, ja etsimme ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. Myös lupa-aineisto vaati täydennystä. Tiukasta aikataulusta ja muutoksista huolimatta liikuntatilat saatiin auki syksyllä 2023, ja kuntosalin toiminta on nyt käynnissä.

Tummasävyisen kuntosalin käytävä ja kuntolaitteita.

Elixia Circus suunniteltiin entisen yökerhon tiloihin

Toinen Tengbomin vastikään suunnittelema kuntosali, Elixia Circus puolestaan avautui entisen helsinkiläisen yökerhon ja keikkapaikan, The Circuksen, tiloihin Arkadiankadulle marraskuussa 2021. Einari Teräsvirran suunnittelema, Innotalona tunnettu Arkadiankatu 4–6 valmistui vuonna 1977 nykyisen Kampin kauppakeskuksen kupeeseen. Tiloja alettiin peruskorjata 2010-luvulla, ja niitä on uudistettu useissa vaiheissa.

Aloitimme Elixia-kuntosalin suunnittelun rakennukseen vuonna 2020 käyttötapamuutoksella ja tilaajan suunnitteluohjeiden mukaisilla luonnoksilla. Entinen käyttötarkoitus keikkapaikkana helpotti kuntosalin suunnittelua: vaaditut korkeat tilat, ilmastointi isolle liikkuvalle käyttäjämäärälle, poistumistiet ja esteettömyys saatiin toteutumaan. Nykyinen kuntosali on kaksikerroksinen ja osittain 6 metriä korkea. Yhteensä kuntosalin lattiapinta-ala on 2050 neliömetriä.

Koska Innotalossa on myös paljon toimistotiloja, vaadittiin Elixian kuntosalilta hyvää äänieristävyyttä. Elixian äänieristys piti suunnitella vaimentamaan viereisiin toimistotiloihin kuuluvat äänet, mutta myös äänet eri harjoitustilojen välillä. Kuntosalille suunniteltiinkin äänieristettyjä seiniä sekä vaimennettuja seinä ja lattiapintoja. Painonnostoalueelle suunniteltiin jousilaakeroitu betonilaattarakenne, joka vaimentaa runkoääntä tehokkaasti.

Päivänvalo vaikuttaa kokemukseemme tilasta

2023-12-12

Tengbomin arkkitehti ja päivänvalotutkija Hanna Vikberg tekee parhaillaan väitöskirjaansa päivänvalon vaikutuksesta tilakokemukseen. Päivänvalo vaikuttaa tietysti näkemiseen, mutta sillä on myös muita vaikutuksia rakennusten käyttäjien, kuten asukkaiden arkeen.

Hanna Vikberg kahvilassa ikkunan ääressä.
Kuva: Galina Berezina

Arkkitehti Hanna Vikberg tutkii arkkitehdin työnsä ohella päivänvalon vaikutusta ihmisten tilakokemukseen. Hän kiinnostui päivänvalosta arkkitehtuurissa viimeisinä opiskeluvuosinaan, ja alkoi pohtia, miksi päivänvalosuunnittelua ei erityisesti opetettu, vaan se oletettiin sellaiseksi, mitä kaikki osaisivat intuitiivisesti ajatella.

“Aloin miettiä, että pakkohan tähän on olla jotain keinojakin. Kun sitten tein diplomityöni päivänvalosta asuntosuunnittelussa, ilmeni, että Suomessa ollaan päivänvalolaskennassa monia muita maita jäljessä”, Hanna kertoo.

Päivänvalosta rakennuksissa voidaan tehdä erilaisia laskelmia, jotka auttavat hahmottamaan tilaan tulevan valon määrää. Erilaisiin päivänvaloon liittyviin määräyksiin ja laskentamalleihin Hanna Vikberg perehtyi tehdessään ympäristöministeriön pyynnöstä selvitystä päivänvalo-olosuhteiden arviointi- ja ohjausmenetelmistä.

Hannaa päivänvalossa kiinnostaa kuitenkin eniten ihmisten kokemus ja se, miten päivänvalo vaikuttaa arkkitehtuuriin.

“Vaikka ymmärrän myös päivänvalolaskentaa, minua kiinnostaa kuitenkin enemmän se, millaisia tilakokemuksia päivänvalo meille mahdollistaa, ja miten siihen voi vaikuttaa”, hän kertoo.

Tietoa tilakokemuksista haastattelujen avulla

Väitöskirjaansa Hanna tekee Tallinnan teknilliseen yliopistoon. Ideana on selvittää laadullisin menetelmin, miten ihmiset kokevat päivänvalon, ja sitten verrata kokemuksia siihen, mitä perinteisemmät päivänvalolaskelmat tilojen valoisuudesta sanoisivat.

Hannan väitöskirjan ensimmäinen artikkeli on jo julkaistu, ja siinä käydään läpi tutkimuksen metodologiaa, eli sitä, mihin tutkimus pohjautuu ja millaisilla menetelmillä tutkimusta voidaan tehdä.

Päivänvaloon liittyvät kokemukset ovat usein alitajuisia.

“Suurin osa tähän mennessä tehdystä päivänvaloon liittyvästä tutkimuksesta on tehty kyselylomakkeiden avulla. Näen kuitenkin, että päivänvaloon liittyvät kokemukset ovat usein alitajuisia, joten lomakkeen kysymykset ohjailevat helposti vastauksia vastaajan huomaamatta”, Hanna kertoo.

Saadakseen luotettavampaa tietoa ihmisten tilakokemuksista hän on kouluttautunut haastattelutekniikkaan, jossa päästään kiinni myös alitajuisiin kokemuksiin tilasta. Hanna tutkii ihmisten kokemuksia päivänvalosta heidän omissa kodeissaan, joten myös haastattelut tehdään kodeissa. Haastateltavat ovat myös haastattelujen välillä yhteydessä Hannaan, jotta kokonaiskuvasta saataisiin mahdollisimman kattava.

Hannan käyttämää haastattelutekniikkaa käytetään yleisemmin esimerkiksi sosiaali- ja yhteiskuntatieteissä.

“Haastattelijan täytyy olla todella tarkka siinä, miten hän asettelee sanansa ja miten ohjaa haastattelua eteenpäin, jotta haastateltava ei alkaisi arvottaa kokemaansa. Tavoitteena on, että haastateltava pääsisi takaisin siihen kokemukseen, mikä hänellä on jossain tietyssä tilanteessa ollut”, hän kertoo.

Valo voi olla suojaava muuri

Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että päivänvalo on ihmisille tärkeää.

“Tiedämme esimerkiksi, että ihmiset sietävät häikäisyä paljon paremmin, jos kyse on luonnonvalosta, kuin että he häikäistyisivät keinovalosta”, Hanna kertoo.

Ihmiset myös hakeutuvat usein ikkunan ääreen, ja kokevat päivänvalossa työskentelyn olevan vähemmän stressaavaa ja väsyttävää kuin keinovalossa työskentelyn. Toimistossa työskentelevien on myös huomattu lukevan nopeammin ja tarkemmin päivänvalossa kuin keinovalossa.

Hanna ei ole vielä haastatellut tarpeeksi ihmisiä, jotta voisi vetää uusia johtopäätöksiä, mutta hänestä on ollut hauska huomata, miten vahvoja kokemuksia ihmisillä on valosta. Tällaisten kokemusten löytäminen on Hannalle tärkeimpiä syitä tutkia päivänvalon vaikutuksia.

“Esimerkiksi eräs haastateltavani huomasi, että aina aamuisin kahvia keittäessään hän seisoo yhden tietyn ikkunan ääressä. Hän kertoi kokevansa, että valo luo hänen ympärilleen ikään kuin suojaavan muurin”, Hanna kertoo.

Aiemmissa tutkimuksissa on myös huomattu, että ihmiset muokkaavat käytöstään tilassa valon mukaan. Tätäkin Hanna on haastatteluissaan havainnut.

“Yksi haastateltavistani esimerkiksi kertoo menevänsä aina tiettyyn makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa, koska huoneessa on niin hieno valo – vaikka toisessa makuuhuoneessa olisi mukavampi sänky”, hän kertoo.

Hannan mukaan haastatellut eivät välttämättä ole aiemmin tiedostaneet toimivansa tietyllä tapaa valon takia, mutta kun he palaavat tilanteisiin mielessään, he huomaavat valon vaikutuksen omiin tapoihinsa.

”Suunnittelijan olisi siis hyvä ymmärtää valon ja tilakokemuksen vaikutus ihmisten käytökseen, kun suunnitellaan esimerkiksi kalustusmahdollisuuksia”, Hanna sanoo.

Tilakokemusten lisäksi päivänvalo vaikuttaa tutkitusti myös terveyteen. Päivänvalo säätelee esimerkiksi vuorokausirytmiä, mikä on terveyden kannalta yllättävänkin tärkeää.

“Jonkin aikaa sitten silmästä löytyi myös uusi fotoreseptori, joka reagoi valoon, mutta ei tuota visuaalisia vaikutuksia. Sillä on huomattavia vaikutuksia terveyteen – ja erityisesti juuri vuorokausirytmiin”, Hanna sanoo.

Määräykset päivänvalosta ovat muissa Pohjoismaissa Suomea tiukemmat

Tutkimuksista ja terveysvaikutuksista huolimatta päivänvalosta rakennuksissa ei Suomessa ole kovinkaan tiukkoja määräyksiä. Monissa muissa maissa päivänvalolaskelmia tehdään paljon enemmän, ja niitä esimerkiksi vaaditaan rakennusluvan yhteydessä. Muissa Pohjoismaissa on myös valtaosin tarkemmat päivänvaloon liittyvät määräykset kuin Suomessa.

Suomessa säännökset päivänvalosta sisätiloissa ovat niukat. Käytännössä ainoastaan ikkunapinta-alan on oltava vähintään 10 prosenttia huoneen lattiapinta-alasta, ja huoneen pääikkunan edessä pitää olla ainakin 8 metriä rakentamatonta tilaa.

“Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä sama kymmenen prosentin sääntö, mutta sen käyttöä rajataan tai siihen lisätään kertoimia tilanteen mukaan. Silloin, kun 10 prosentin sääntöä ei käytetä, vaaditaan tarkemmat päivänvalolaskelmat”, Hanna kertoo.

Tämän lisäksi esimerkiksi Ruotsin määräyksissä vaaditaan, että yhteen asuinhuoneiston huoneeseen täytyy tulla suoraa auringonvaloa. Tanskassa puolestaan esimerkiksi asuin- ja toimistorakennusten ikkunat pitää sijoittaa niin, että niistä näkee ulos ympäristöön.

“Kaikki arkkitehdit kuitenkin ymmärtävät, että valo on tärkeä osa sisätilan arkkitehtuuria. Aina ei tosin ymmärretä, miten valo tulee tilaan tai kuinka paljon valoa tilaan tulee”, Hanna Vikberg toteaa.

“Tiiviit kaupunkirakenteet, syvärunkoiset rakennukset ja monimutkaiset lasitusratkaisut johtavat helposti pimeisiin rakennuksiin, jos päivänvalon saantia ei ohjata määräyksillä”, Hanna sanoo.

Hannan mukaan yksi ratkaisu voisi olla se, että Suomessakin otettaisiin käyttöön eurooppalainen päivänvalostandardi, EN17037:2018. Vaikka standardi on periaatteessa myös Suomessa kansallinen standardi, se ei toistaiseksi näy nykyisissä määräyksissä.

Päivänvalo herättää staattisen rakennuksen henkiin

Arkkitehdit voivat luoda valolla erilaisia tilatunnelmia ja jopa tiloja, mutta Hannan mukaan esimerkiksi rakennusten ikkunoita suunnitellaan usein niin, että ne näyttäisivät hyvältä julkisivussa, tai että ne osuisivat johonkin tiettyyn kalustukseen rakennuksen sisällä.

“Se, mikä välillä tuntuu unohtuvan on se, miten valo vaikuttaa tilan tunnelmaan ja rajatumiseen”, Hanna pohtii.

Vaikka taloja rakennetaan pysymään samanlaisina seuraavat 50–100 vuotta, tekee valo staattisesta rakennuksestakin elävän.

“Päivänvalohan muuttuu koko ajan, ja ikään kuin herättää rakennuksen henkiin. Valo tekee tiloista hyvin erilaisia, riippuen siitä, millaiset valo-olosuhteet niissä on sisällä”, Hanna jatkaa.

Oman haasteensa valosuunnitteluun Pohjolassa tuovat pimeät talvet ja valoisat kesät. Myös syksyllä ja keväällä aurinko paistaa varsin matalalta, jolloin mahdollinen häikäisy täytyy huomioida.

“Toisaalta, suurimman osan ajasta meillä on pilvistä, joten silloin kun valoa on, se tulee aika tasaisesti joka suunnasta, ja sitä on niin sanotusti helpompi käyttää”, Hanna toteaa.

Clarion Hotel Helsinki Airport nousee Helsinki-Vantaalle

2023-12-08

Helsinki-Vantaan lentokentälle nousee hieno uusi hotellirakennus. Strawberry Groupin operoima hotelli on avautuessaan Suomen suurin: huoneita on yhteensä 716. Rakennukseen tulee kaksi erilaista hotellikonseptia: Clarion, sekä Suomessa uusi Comfort.

Ravintolassa on hämyisä valo ja skandinaavinen sisustus.

Clarionin sisustussuunnittelusta vastaa Tengbomin Tukholman toimisto, ja pääsimmekin syyskuussa mielenkiintoiselle työmaavierailulle hotellille. Tengbomin Claesin kanssa meitä opastivat SARCin Janne ja Skanskan osaava projektijohto.

Millainen hotelli Clarionista on sitten tulossa?

”Skandinavia kohtaa Aasian hienostuneessa sekoituksessa puhdasta modernia skandinaavista muotoilua ja klassisen aasialaisen estetiikan toiminnallista eleganssia. Tätä konseptia – JAPANDI – symboloivat ikoninen koi (karppi) ja suomalainen kuha. Minimalistisella mutta kutsuvalla tyylillään muotoilu korostaa rikkaita, lämpimiä sävyjä, vaihtelevia tekstuureja ja luonnonmateriaaleja”, Tukholman toimisto kuvailee.

Helsinki-Vantaan lentokenttää kutsutaan usein ”portiksi Aasiaan”, ja sieltä lähteekin yli 80 suoraa lentoa Aasian kohteisiin joka viikko.

Sisustussuunnittelu lentokentällä sijaitsevaan hotelliin on tavanomaisesta hotellisuunnittelusta poikkeava toimeksianto, jossa matkaromantiikka kohtaa monia käytännön näkökulmia. On esimerkiksi pohdittava, miten suunnitella tilasta toiseen siirtymiset niin, että myös jet lagista kärsivät matkustajat löytävät oikeaan paikkaan. Kokous- ja juhlatilat ovat poikkeuksellisen suuret, ja ne mahdollistavat suurten kansainvälisten tapahtumien järjestämisen. Esimerkiksi juhlasaliin mahtuu yli tuhannen hengen yleisö.

SARCin suunnitteleman hotellirakennuksen arkkitehtuurille on ominaista skandinaavinen rytmi ja minimalistinen estetiikka selkein ja puhtain linjoin. Rakennuksen kokonaisala on noin 38 000 neliömetriä ja siinä on 12 maanpäällistä kerrosta. Hotellista on suora kulkuyhteys terminaaliin.

Huoneessa on kotoisa tunnelma.

Sisustuksen yksityiskohdat luovat kokonaisvaltaisen kokemuksen

Sisustuskonseptissa yhdistyvät vaikutteet idästä ja lännestä. Klassiset skandinaaviset materiaalit ja väripaletit sulautuvat harmonisesti aasialaisiin vaikutteisiin. Julkisissa tiloissa, kuten ravintoloissa ja baareissa on paljon aitoja materiaaleja, kuten kivilattiat ja massiivipuisia yksityiskohtia. Skandinaaviset ja suomalaiset design-huonekalut luovat yhdessä materiaalien kanssa kutsuvan ilmapiirin.

Hotellihuoneet tarjoavat intiimimmän, kodikkaamman ilmapiirin aidoilla puulattioilla ja maanläheisillä väreillä. Yksityiskohdat ovat tarkkaan harkittuja ja tasapainossa niin esteettisesti kuin toiminnallisestikin.

Kokoustilat ovat huipputekniikalla varustettuja, ja ylelliset villamatot luovat miellyttävän työympäristön pehmeällä akustiikalla. Kontrasti pehmeiden materiaalien ja edistyneen teknologian välillä on selvä, mikä jättää tilaa luovuudelle ja tuottavuudelle.

Clarion’s Spa / Wellness on rauhallinen rentoutumisen ja hyvinvoinnin paikka. Sisäpihalle päin aukeaa terassi, jossa on lämmin uima-allas niille, jotka haluavat kokea eksoottisen suomalaisen talven parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaikki hotellin tilat on huolellisesti suunniteltu luomaan kokonaisvaltainen kokemus, jossa vieraat voivat nauttia kutsuvasta ja ainutlaatuisesta ilmapiiristä riippumatta siitä, missä osassa hotellia he ovat.

Tengbom vahvistaa sisustusarkkitehtuurin osaamistaan Helsingissä

2023-11-24

Tengbom vahvistaa sisustusarkkitehtuurin osaamistaan Helsingin toimistollaan. Tehokasta Helsingin tiimiä täydentää keväällä aloittanut Heli Sonkkila, joka tuo mukanaan osaamista kaupallisten tilojen suunnittelusta. Lisäksi Tengbomilla on jatkossakin käytössään myös Ruotsin Tengbomin sisustusarkkitehtien osaaminen.

Sisustusarkkitehti Heli Sonkkila.
Kuva: Galina Berezina

Tengbomilla loppukeväästä 2023 aloittanut Heli Sonkkila täydentää Tengbomin sisustusarkkitehtien tiimiä Helsingin toimistolla. Heli on työskennellyt tila- ja kalustesuunnittelijana 20 vuoden ajan niin yrittäjänä, arkkitehtitoimistoissa kuin sisustusarkkitehtitoimistoissakin.

Kokemusta Heli on kartuttanut erityisesti hotelli- ja ravintolasuunnittelusta sekä kalustesuunnittelusta. Viimeiset vuodet hän on keskittynyt hotelli- ja ravintolasuunnitteluun, mutta hänellä on monipuolista kokemusta myös vähittäismyymälöiden ja yksityisten tilojen suunnittelusta.

“Kaupallisten tilojen suunnittelussa minua kiinnostaa eniten mahdollisuus hyödyntää laajalla skaalalla muotoilun voimaa ja nautin suunnattomasti eri suunnitteluammattilaisten kanssa työskentelystä”, Heli kertoo.

Helin mielestä eri suunnitteluammattilaisten yhteistyö onkin yksi Tengbomin vahvuuksista. Kun arkkitehdit ja sisustusarkkitehdit työskentelevät samassa toimistossa, keskusteluyhteys eri alojen osaajien välillä pysyy luontevasti avoinna.

Parhaat onnistumiset syntyvät keskustelemalla.

“Meillä on Helsingissä ihan mahtava porukka ja monen alan erikoisosaamista. Tarjoamme suunnittelupalveluita projektin koosta riippumatta ja saman katon alta. Parasta mielestäni on toimiston keskusteleva ja avoin ilmapiiri”, Heli kertoo.

Parhaat onnistumiset syntyvätkin hänestä ennen kaikkea keskustelemalla.

Tengbomilla tehdään niin suuria kuin pieniäkin projekteja – laidasta laitaan

Sisustusarkkitehdit työskentelevät Tengbomilla niin suurten kuin pientenkin projektien parissa. Tengbomin sisustusarkkitehtipalveluihin kuuluvat niin tuote- ja kalustesuunnittelu kuin esimerkiksi hotellien, myymälöiden, toimistojen, ravintoloiden, terveydenhuollon ympäristöjen ja oppimisympäristöjen suunnittelu.

“Teemme Tengbomilla töitä erikokoisten projektien parissa. Projektin ei aina tarvitse olla kahden vuoden mittainen uudisrakennusprojekti, eikä korjausrakentamisessakaan koko rakennuksen laajuinen. Meiltä voi tilata myös matalan kynnyksen palveluita, kuten vaikka suunnitelman aulatilaan, tai ravintolan kalustusten tai valaistuksen uusimiseen”, Heli kertoo.

Helsingin toimiston sisustusarkkitehtien erilaiset taustat hän kokee ehdottomasti vahvuudeksi.

“Esimerkiksi Tuulilla on vahvaa osaamista toimitilojen suunnittelusta, ja hän on tehnyt muun muassa suunnitelmia museoihin. On aina ilo tehdä yhteistyötä oman alan ihmisten kanssa ja ammentaa toisten erilaisista taustoista”, Heli sanoo.

Kestävä kehitys näkyy myös Tengbomin sisustusarkkitehtuurissa

Tengbomilla kestävä kehitys pidetään mielessä myös sisustusarkkitehtuurissa. Rakennusalan kestävään kehitykseen liittyen puhutaan paljon siitä, miten korjausrakentaminen on usein kestävämpää, kuin uudisrakentaminen. Mitä tulee sisustusarkkitehtuuriin, Tengbomilla materiaalien pitkäikäisyys ja kierrätettävyys ovat tärkeitä arvoja.

Myös kaupallisiin tiloihin suunnittelemme lähtökohtaisesti pitkäikäisiä materiaaleja.

Tengbomilla kestävä kehitys pidetään mielessä myös kaupallisia tiloja suunnitellessa, mikä ei Heli Sonkkilan mukaan ole aina itsestäänselvyys.

“Myös kaupallisiin tiloihin suunnittelemme lähtökohtaisesti pitkäikäisiä materiaaleja. Lisäksi materiaalien kierrätysmahdollisuudet ovat tärkeitä. Parasta on, jos myös materiaalien kierrätys ja uusiokäyttö tapahtuu Suomessa”, hän sanoo.

Erityisesti kotimainen kalustesuunnittelu on lähellä Helin sydäntä.

“Olen myös suomalaisen muotoiluosaamisen puolestapuhuja, ja haluankin kannustaa myös muita alallani tekemään enemmän yhteistyötä kotimaisten kaluste- ja tekstiilivalmistajien kanssa. Vaikka kotimaisuus ei ole suunnittelun lähtökohta, olen aina iloinen jos voin hyödyntää kotimaisia kalusteita, tekstiilejä tai pintamateriaaleja”, Heli kertoo.

Sopivan kotimaisen yrityksen kartoittaminen projektiin on vain pieni osa vastuullistasuunnitteluajattelua; Tengbomin kehittämä Kestävyyslabra – THE LAB Sustainable by Tengbom – on kattava yhteistyön ja suunnittelun työkalu ja apuväline, josta on tulossa pian myös erikoisversiot muun muassa sisustusarkkitehtien käyttöön. Sen tavoitteena on tuoda näkyviin kestävän kehityksen kaikki eri ulottuvuudet, jotka luovat arvoa pitkällä aikavälillä – kiinteistölle, asiakkaalle ja yhteiskunnalle.