Tengbomin kesätyöntekijät kokevat työn ja opintojen tasapainottavan toisiaan

Arkkitehtiopiskelijat Elina Loisa ja Yad Anwar työskentelevät Tengbomilla osa-aikaisesti opintojen ohella. Työn kautta he ovat päässeet tutustumaan siihen, mitä alalla työskentely oikeasti tarkoittaa käytännössä.

Tengbomin kesätyöntekijät – jos heitä kesätyöntekijöiksi voi enää kutsua – ovat vakiintuneet vahvasti osaksi Tengbomin porukkaa. Kuudetta vuotta Aalto-yliopistossa opiskeleva Elina Loisa aloitti Tengbomilla viime syksynä osa-aikaisena ja tekee nyt kesän ajan täyttä päivää. Elina etsi Bergenissä vietetyn vaihtovuoden jälkeen uutta työpaikkaa, ja Tengbom isompana toimistona kiinnosti.

“Halusin jonnekin, missä projekteja tehdään monipuolisesti. En vielä tiedä tarkasti mikä on oma juttuni arkkitehtina, joten on kiva päästä tutustumaan laajasti eri tyyppisiin projekteihin. Työn kautta on saanut konkretiaa opiskeluihin; siihen, mitä tämä ala oikeasti on”, Elina kertoo.

Tampereen yliopistossa kuudetta vuotta opiskeleva Yad Anwar puolestaan oli jo viime kesänä töissä Tengbomilla ja jatkoi sen jälkeen osa-aikaisena. Yad työskenteli ennen Tengbomille tuloaan pienemmässä arkkitehtitoimistossa, joten työkokemusta on ehtinyt kertyä opintojen ohella.

“Koen, että työstä on hyötyä opintoihin. Se tuo hyvää balanssia teorian ja käytännön välille, ja töissä kokonaisuuden näkee eri tavalla kuin koulussa. Työelämän oikeisiin tehtäviin tutustuminen on myös helpottanut koulunkäyntiä. Osaan ottaa koulunkäynnin leppoisammin”, Yad sanoo.

“Niinpä! Koulussa voi toteuttaa sitten villit ideat. Työ myös kannustaa valmistumaan, kun tietää, mitä kohti se vie”, Elina lisää.

Mitä työelämä on opettanut arkkitehtiopiskelijoille?

Osa-aikaiset työntekijät ovat osallistuneet Tengbomin useisiin projekteihin. Yad on avustanut erilaisissa tehtävissä, jotka välillä vaativat yksityiskohtiin perehtymistä ja välillä suurempien kokonaisuuksien hahmottamista. Mieleen on jäänyt esimerkiksi erään irkkupubin terassin suunnittelu.

“Oli hienoa päästä suunnittelemaan jotain konkreettista paikkaan, jossa on itsekin käynyt. Kokemuksen myötä saa tehdä vaativampia tehtäviä, mutta apua saa kaikkeen matalalla kynnyksellä”, Yad sanoo.

Elina on työskennellyt pääosin maankäyttöön liittyvissä projekteissa. Aluksi yllätti, miten paljon tehtäviin kuuluu myös tekstien muokkaamista piirtämisen lisäksi. Toisaalta alalla olevilta kavereilta Elina oli saanut jo todellisuutta vastaavan käsityksen työelämästä.

“Koko ajan oppii kuitenkin uutta. Omasta työstä on tullut paljon systemaattisempaa ja tehokkaampaa. Aikaa menee vähemmän turhiin asioihin, kun osaa keskittyä projektin kannalta olennaiseen. On ollut myös kiinnostavaa huomata, miten kaikki projektit ovat erilaisia eikä samaa asiaa tee oikeastaan koskaan uudelleen”, Elina sanoo.

“Työelämässä oppii myös jotain, mitä ei koulussa opeteta: sosiaalisia taitoja. Oivalsin vähän aikaa sitten, kuinka sosiaalista tämä työ on ja kuinka paljon viestintätaitoja työssä tarvitaan”, Yad lisää.

Arkkitehdin työ voi joskus olla yksinäistä, mutta Tengbomilla vuorovaikutus kollegoiden kanssa on tiivistä.

“Meillä on esimerkiksi joka maanantai aamiainen, jonka jokainen vuorollaan järjestää. Sosiaalinen tapahtuma aloittaa hyvin viikon. Ilmassa on myös pientä kilpailuhenkeä, kuka järjestää parhaimman aamiaisen”, Yad nauraa.

Korjausrakentamista ja kaupungin siluetteja

Elinasta piti tulla alunperin diplomi-insinööri, mutta arkkitehtuurista hän löysi kanavan yhdistää omia vahvuuksiaan: luovuutta ja ongelmanratkaisua. Nyt opinnoista on jäljellä enää lopputyö, jossa Elina tekee skenaariosuunnittelua Ghanan slummialueelle. Tarkkoja urasuunnitelmia ei vielä ole, mutta korjausrakentamisen puoli kiinnostaa.

“Olemme ilmastokriisin kannalta herkällä alalla. Haluaisin oppia korjaamisesta mahdollisimman paljon”, Elina sanoo.

Yad arvioi, että tulevaisuudessa korjausrakentaminen tulee lisääntymään ja uudisrakentaminen vähenemään. Toisaalta alusta asti suunnitteleminen kiehtoo Yadia, joka piirsi jo lapsena kaupunkien siluetteja.

“Minua kiinnostaisi esimerkiksi lähteä suunnittelemaan yksityiskoteja ulkomaille ja hankkia itse asiakkaita. Yhdistää laajemmin bisnestä ja piirtämistä. Vielä on kuitenkin edessä vaihto Pariisissa ja opintojen suorittaminen loppuun. Sen jälkeen pitää yrittää päästä irti opiskelijaidentiteetistä”, Yad pohtii.

Viimeisenä: jos olisi pakko valita yksi, mikä olisi tulevien arkkitehtien suosikkirakennus Helsingissä?

“Ravintola Kappeli. Olen ollut töissä siellä, ja rakennuksella on omanlainen charmi. Ei vain ulkonäkö, mutta myös historia: miten rakennus on palvellut suomalaista kulttuuria, kestinnyt taiteilijoita ja runoilijoita. Sinne on helppo mennä, ja se vetää puoleensa erilaisia ihmisiä”, Yad sanoo.

“Ensimmäisenä mieleen tulee vanha kotitaloni Punavuoresta. Aarno Ruusuvuoren suunnittelema talo oli opinnot aloittaessani mielestäni ihan järkyttävä, mutta nykyään se on mielestäni ihana. Siihen tiivistyy jotenkin se, miten esteettinen silmä on kehittynyt opiskelujen myötä”, Elina kertoo.