Arto Vehviläinen – Säästävän suunnittelun puolestapuhuja
Vastavalmistunut arkkitehti Arto Vehviläinen uskoo, että tulevaisuuden rakentaminen tapahtuu yhä useammin olemassa olevaa rakennuskantaa hyödyntäen. Diplomityössään hän vertaili toimistotilan sisäremontin hiilijalanjälkeä purkavan ja säästävän suunnittelun välillä ja osoitti, mikä vaikutus yksittäisillä remonteilla on rakennuksen elinkaaren aikaisiin päästöihin.
Arkkitehti on kuin ohjaaja tai fasilitoija, joka huolehtii projektin kokonaisuudesta ja varmistaa, että kaikki elementit nivoutuvat toimivaksi ja kestäväksi kokonaisuudeksi.
Näin ajattelee Arto Vehviläinen, joka on juuri valmistunut arkkitehdiksi Tampereen yliopistosta.
”Leikkisästi voisi sanoa, että arkkitehti on kuin marionettinuken ohjaaja. Henkilö, joka pitää narut käsissään ja vastaa, että kokonaisuus toimii. Laadukas arkkitehtuuri syntyy, kun kaikki yksityiskohdat teknisestä, esteettisestä ja toiminnallisesta näkökulmasta kytkeytyvät yhteen.”
Hänen mukaansa arkkitehdin ammattitaidossa keskeistä on myös kustannusten ymmärtäminen: mihin kannattaa panostaa ja missä voi säästää tinkimättä laadusta tai toimivuudesta.
Korjausrakentamisen puolestapuhuja
Artoa kiinnostaa erityisesti nykyisen rakennuskannan säilyttäminen ja kehittäminen. Hän uskoo, että vastuullinen suunnittelu alkaa siitä, että pyritään välttämään turhaa purkamista ja hyödynnetään olemassa olevaa rakennuskantaa mahdollisimman pitkään.
”Korjausrakentaminen on teknistä ja luovaa yhtä aikaa. Luovuutta vain toteutetaan toisenlaisin keinoin kuin uudisrakentamisessa. Työssäni kiinnostaa eniten se, miten vanhat tilat saadaan toimimaan uusille käyttäjille ja uudella aikajänteellä”, hän sanoo.
Hänen mukaansa erityisesti 1960-1980-lukujen arkkitehtuuri ansaitsisi uudelleen arvostusta.
”Karuiksi mielletyt 1960-luvun ’rumat betonilaatikot’ edustavat mielestäni hyvää rehellistä arkkitehtuuria. Rakennukset ovat toimivia ja selkeitä, eikä niissä ole turhia krumeluureja. Postmodernistisia rakennuksia ei vielä yleisesti tunnusteta arvokkaiksi, mutta uskon, että ne voivat kokea samantapaisen kehityksen kuin 1900-luvun alun puutalot, joita aikoinaan purettiin surutta, mutta nyt niitä romantisoidaan.”
Diplomityö: Pienillä valinnoilla isoja vaikutuksia
Tengbomilla Arto on päässyt syventämään kiinnostustaan säästävään suunnitteluun. Diplomityössään hän vertaili toimistotilan kahta vaihtoehtoista remonttisuunnitelmaa: purkavaa ja säästävää.
Kehittämällään hiilijalanjälkilaskurilla hän toteutti tutkimuksen, jossa analysoitiin remontin päästöjä elementti elementiltä: seinistä, katoista, pinnoista, ovista ja kalusteista.
Lopputuloksena oli, että säästävällä suunnittelulla voidaan rakennuksen elinkaaren aikana vähentää päästöjä jopa 450 prosenttia verrattuna perinteiseen, purkavaan ratkaisuun.
”Pienillä valinnoilla voidaan vaikuttaa päästöihin merkittävästi. Jos kiinteistön tiloja remontoidaan tiheästi, esimerkiksi jokaisen vuokralaisvaihdoksen yhteydessä, mikä on yleinen käytäntö, muutoksista kertyy laskennallisen 50 vuoden elinkaaren aikana aikamoinen päästökuorma”, Arto sanoo.
Tilan pitää tuntua hyvältä
Arton mukaan hyvä arkkitehtuuri on sellaista, jossa ihminen tuntee olonsa luontevaksi, ja tilojen logiikka avautuu intuitiivisesti.
”Haluan suunnitella tiloja ihmisille, jotka eivät lähtökohtaisesti ole arkkitehteja. Tilan pitää tuntua hyvältä ja sen käytön pitää olla helppoa, käyttäjästä riippumatta.”
Onnistuneena arkkitehtuurina hän pitää esimerkiksi asuinalueita, joissa on valoisia ja viihtyisiä asuntoja ja selkeästi jäsennelty ympäristö.
“Vanhojen tilojen säästävä suunnittelu on yksi arkkitehdin ammattitaidon kulmakivistä tulevaisuudessa.”
”Vau-tunne ei välttämättä tule ulkomuodosta, vaan tunnepohjaisesta käyttäjäkokemuksesta ja toimivista pohjaratkaisuista”, hän sanoo.
Tulevaisuudessa Arto haluaa edistää suunnittelua, jossa uusiokäyttö huomioidaan jo suunnittelun alkuvaiheessa. Hänen mukaansa arkkitehdin tulee aina rohkeasti ehdottaa vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka säästävät sekä kustannuksia että ympäristöä.
“Vanhojen tilojen säästävä suunnittelu on yksi arkkitehdin ammattitaidon kulmakivistä tulevaisuudessa”, hän summaa.
Mitä valmistumisen jälkeen?
Tahkottuaan intensiivisesti töitä diplomityön parissa koko kevään, Arton kesä painottuu vahvasti hengähtämiseen.
Myös hengähtämiseen kuuluu nikkarointia ja rakennuksiin liittyviä askareita.
”Ensimmäiseksi otan työn alle kesämökin ulkovaraston piirustukset, jotka olen luvannut isälleni. Mökillä on listalla myös rantasaunan katon uusimista ja muuta nikkarointia. Kesällä vietän aikaa Helsingin saaristossa, ja tarkoitus on myös käydä ystävien kanssa ihmettelemässä mahdollisimman vaikeita tapoja kivuta kallioiden päälle sekä valmistaa ystävien kemuihin mallaspohjaisia virvokkeita.”
”Syksyllä voi sitten hypätä takaisin sorvin ääreen ’aikuistuneena arkkitehtina’, ja työstää säästävää ja kestävää suunnittelua eteenpäin”, Arto sanoo.