Miksi kaupunkisuunnittelussa kannattaa panostaa käveltävyyteen?

Käveltävyys kaupunkisuunnittelussa tarkoittaa ympäristön suunnittelua ensisijaisesti jalankulkijoiden näkökulmasta. Se parantaa kaupunkiympäristön laatua, lisää alueiden elinvoimaisuutta ja edistää asukkaiden hyvinvointia. Käveltävät kaupungit tukevat paikallista taloutta, vähentävät liikenteen päästöjä ja luovat yhteisöllisyyttä. Kaupunkisuunnittelussa käveltävyyteen panostaminen on investointi, joka tuottaa monipuolisia hyötyjä niin asukkaille, yrityksille kuin ympäristöllekin pitkällä aikavälillä.

Mitä käveltävyys tarkoittaa nykyaikaisessa kaupunkisuunnittelussa?

Nykyaikaisessa kaupunkisuunnittelussa käveltävyys tarkoittaa kaupunkitilan suunnittelua niin, että se kannustaa ja mahdollistaa turvallisen, miellyttävän ja tehokkaan liikkumisen jalan. Se on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka ottaa huomioon ihmisen mittakaavan ja kokemuksen kaupunkitilassa.

Käveltävyyden perusperiaatteisiin kuuluu neljä keskeistä elementtiä: saavutettavuus, turvallisuus, monipuolisuus ja esteettisyys. Saavutettavuus tarkoittaa, että päivittäiset palvelut ja määränpäät ovat helposti tavoitettavissa kävellen. Turvallisuus kattaa sekä liikenneturvallisuuden että koetun turvallisuuden tunteen. Monipuolisuus viittaa erilaisten toimintojen ja palveluiden sekoittumiseen alueella. Esteettisyys puolestaan käsittää miellyttävän, kiinnostavan ja ihmisen mittakaavaan sopivan ympäristön.

Käveltävyyden käsite on kehittynyt vuosikymmenien aikana. Aiemmin kaupunkisuunnittelu painotti vahvasti autoliikennettä, mutta nykyään painopiste on siirtynyt kohti kestävämpää ja ihmislähtöisempää suunnittelua. Kaupunkisuunnittelun ammattilaisina näemme käveltävyyden keskeisenä osana elävää ja kestävää kaupunkiympäristöä.

Millaisia taloudellisia hyötyjä käveltävät alueet tuovat kaupungille?

Käveltävät alueet tuovat merkittäviä taloudellisia hyötyjä kaupungeille. Ne nostavat kiinteistöjen arvoa, lisäävät liiketoimintaa ja houkuttelevat investointeja. Tutkimukset osoittavat, että jalankulkuystävälliset alueet ovat taloudellisesti elinvoimaisempia kuin autoriippuvaiset kaupunkialueet.

Käveltävät kaupunkikeskustat houkuttelevat paikallisia yrityksiä ja luovat vilkasta katuympäristöä, jossa ihmiset viihtyvät ja käyttävät palveluita. Jalankulkijat pysähtyvät todennäköisemmin liikkeisiin ja kahviloihin kuin autoilijat. Tämä johtaa parempaan liiketoimintaan ja monipuolisempaan palvelutarjontaan.

Kiinteistöjen arvo on tyypillisesti korkeampi käveltävillä alueilla. Ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän asunnoista, jotka sijaitsevat alueilla, joilla palvelut ovat helposti saavutettavissa jalan. Tämä nostaa kaupungin verotuloja ja mahdollistaa paremmat julkiset palvelut. Käveltävyys on nykyään merkittävä kilpailutekijä kaupunkien välisessä kilpailussa asukkaista ja yrityksistä.

Miten käveltävyys vaikuttaa asukkaiden hyvinvointiin ja terveyteen?

Käveltävä kaupunkiympäristö edistää merkittävästi asukkaiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Se lisää luonnollista liikuntaa arjessa, vähentää stressiä ja tukee sosiaalisia kohtaamisia. Näillä tekijöillä on tutkitusti vahva yhteys parempaan elämänlaatuun ja pidempään elinikään.

Arjen aktiivisuus lisääntyy, kun päivittäiset matkat voi tehdä jalan. Tämä auttaa ehkäisemään monia elintapasairauksia kuten sydän- ja verisuonitauteja sekä tyypin 2 diabetesta. Kävely on myös erinomainen mielenterveyttä tukeva liikuntamuoto, joka vähentää masennuksen ja ahdistuksen oireita.

Käveltävät ympäristöt mahdollistavat myös spontaanit sosiaaliset kohtaamiset, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja vähentävät yksinäisyyttä. Viihtyisät aukiot, puistot ja kävelykadut toimivat kaupunkilaisten olohuoneina, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat. Kaupunkisuunnittelussa näiden kohtaamispaikkojen tietoinen luominen on osa käveltävyyden edistämistä.

Mikä on käveltävyyden rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Käveltävyyden edistäminen on tehokas keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Se vähentää autoilun tarvetta ja sitä kautta liikenteen päästöjä, jotka muodostavat merkittävän osan kaupunkien hiilijalanjäljestä. Käveltävät kaupungit ovat tyypillisesti tiiviimpiä, mikä säästää energiaa ja luonnonvaroja.

Kestävä kaupunkikehitys edellyttää liikennejärjestelmää, jossa kävely, pyöräily ja julkinen liikenne muodostavat toimivan kokonaisuuden. Kun arjen matkat voi tehdä jalan tai julkisilla kulkuvälineillä, yksityisautoilun tarve vähenee. Tämä pienentää suoraan hiilidioksidipäästöjä ja parantaa kaupunki-ilman laatua.

Käveltävyyteen panostaminen tukee myös viheralueiden säilyttämistä ja lisäämistä kaupunkirakenteessa. Viheralueet toimivat hiilinieluina, viilentävät kaupunkiympäristöä ja auttavat hallitsemaan sademäärien vaihtelua, joka lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä. Jalankulkijoiden kannalta miellyttävät katutilat sisältävät tyypillisesti enemmän kasvillisuutta, mikä osaltaan tukee ilmastotavoitteita.

Miten suomalainen arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu tukee käveltävyyttä?

Suomalainen kaupunkisuunnittelu on perinteisesti painottanut inhimillistä mittakaavaa ja toiminnallisuutta, mikä luo hyvän pohjan käveltävyydelle. Pohjoismaisessa suunnitteluperinteessä julkinen tila nähdään tärkeänä osana kaupunkielämää ja yhteisöllisyyttä myös haastavissa sääolosuhteissa.

Suomalaisessa suunnittelussa käveltävyyttä edistetään huomioimalla vuodenaikojen vaihtelu. Tämä näkyy esimerkiksi katettujen kulkureittien, tuulensuojien ja lämmitettyjen ulkotilojen muodossa. Helsinki on tunnettu kävelykeskustastaan, ja monet pienemmätkin kaupungit kuten Tampere ja Oulu ovat panostaneet keskusta-alueiden käveltävyyteen.

Meille Tengbomissa käveltävyyden edistäminen on keskeinen osa suunnittelufilosofiaamme. Näemme kaupunkitilan ennen kaikkea ihmisten kohtaamisen paikkana, ja suunnittelemme tiloja, jotka houkuttelevat viettämään aikaa ja liikkumaan jalan. Pohjoismainen suunnitteluperinne tarjoaa erinomaisen lähtökohdan kehittää käveltäviä kaupunkiympäristöjä, jotka toimivat ympäri vuoden erilaisissa sääolosuhteissa.

Kuinka käveltävyyttä voidaan parantaa jo olemassa olevissa kaupungeissa?

Olemassa olevien kaupunkien käveltävyyttä voidaan parantaa monipuolisilla toimenpiteillä katutilan uudelleenjärjestelystä pieniin taktisiin interventioihin. Kehittäminen kannattaa aloittaa analysoimalla nykyisiä jalankulkureittejä ja tunnistamalla ongelmakohtia, jotka estävät sujuvaa kävelyä.

Keskeisin keino on katutilan uudelleenjako niin, että jalankulkijoille annetaan enemmän tilaa. Tämä voi tarkoittaa jalkakäytävien leventämistä, kävelykatujen lisäämistä tai shared space -ratkaisuja, joissa eri liikennemuodot jakavat saman tilan hallitusti. Liikenteen rauhoittaminen nopeusrajoituksilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla tekee kävelystä turvallisempaa ja miellyttävämpää.

Pienempiä mutta vaikuttavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi viihtyisien levähdyspaikkojen lisääminen, katukalusteiden ja valaistuksen parantaminen sekä julkisivujen elävöittäminen. Julkisen liikenteen pysäkkien saavutettavuuden parantaminen ja asemanseutujen kehittäminen tukevat kävelyn ja joukkoliikenteen yhdistämistä. Kaupunkilaisten osallistaminen suunnitteluun on tärkeää, jotta ratkaisut vastaavat todellisiin tarpeisiin ja saavat laajan hyväksynnän.

Käveltävyyteen panostaminen ei vaadi aina suuria investointeja. Kokeilevat, väliaikaiset ratkaisut voivat osoittaa toimivat käytännöt ennen pysyviä muutoksia. Olennaista on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa käveltävyyttä edistetään niin fyysisen ympäristön, liikennejärjestelmän kuin toimintojen sijoittelun kautta.