Toimistojen tilamuutokset puntarissa – purkaa vai säästää?
Toimitilaremontti uuden vuokralaisen tarpeisiin synnyttää aina hiilipiikin. Tengbomin tilaama diplomityö vertailee Helsingin keskustassa sijaitsevan toimiston tilamuutoksen kahta erilaista suunnitelmaa: perinteistä purkavaa ja vaihtoehtoista säästävää. Tulokset osoittavat, että säästävä ratkaisu voi vähentää remontin päästöjä sadoilla prosenteilla – ja samalla keventää kustannuksia.
Kun yksin Helsingin keskustassa on yli 80 000 neliötä tyhjää toimistotilaa, ja koko pääkaupunkiseudulla jopa 1,4 miljoonaa, on selvää, että tarve vanhojen tilojen muutoksille on jatkuva.
Tulevaa vuokralaista varten tilat remontoidaan usein perusteellisesti uusiksi, vaikka niissä ei olisi teknistä vikaa. Onko tämä aina tarpeen? Entä jos arkkitehtisuunnittelussa tarjottaisiin vaihtoehtona myös säästävä suunnitelma, jossa mahdollisimman moni rakenne ja elementti hyödynnetään uudelleen?
Tengbomilla tähän kysymykseen haluttiin konkreettisia vastauksia.
”Meillä on vahva tahtotila kehittää kestävää tilamuutossuunnittelua. Halusimme tehdä näkyväksi, että valinnoilla on aidosti merkitystä niin päästöjen kuin kustannustenkin kannalta”, kertoo Tengbomin toimitusjohtaja Susanna Sucksdorff.
Hiilipiikki paljastaa toimistoremontin todelliset päästöt
Tampereen yliopistosta vasta valmistunut arkkitehti Arto Vehviläinen vertaili Tengbomille diplomityössään hiilijalanjälkeä toimitilamuutoksen kahden vaihtoehtoisen suunnitelman välillä: purkavan ja säästävän. Kohteena oli 1970-luvulla rakennettu 1 800 m2 toimistotila Helsingin ydinkeskustassa.
”Purkavassa suunnitelmassa toimistotilat purettiin kokonaan raakapinnoille ja rakennettiin uudelleen. Rinnalle laadittiin säästävä suunnitelma, jossa minimoitiin purut ja hyödynnettiin mahdollisimman paljon olemassa olevia rakenteita ja elementtejä”, Arto kuvaa.
Arto päätyi kehittämään hiilijalanjäljen laskentaan oman laskurin, sillä valmiit laskurit on useimmiten suunniteltu uudisrakentamisen tarpeisiin.
”Vuonna 2026 voimaan astuva rakennuslaki vaatii ilmastoselvityksen – eli hiilijalanjälkilaskelmat – ainoastaan uudisrakennuksilta. Korjausrakentamiseen, ja varsinkaan kahden sisäremontin päästö- ja materiaalimäärien vertailuun, ei ole valmista laskuria, joten oman laskurin kehittäminen oli aiheellista”, Arto kertoo.
Seinien, alakattojen, ovien, lasiväliseinien, kiintokalusteiden, sisäpintojen ja rakennusmateriaalien päästökertoimet poimittiin Suomen ympäristökeskuksen tarjoamasta Kansallisesta päästötietokannasta (CO2Data).
Säästävällä suunnittelulla jopa 450 % vähemmän päästöjä
Vertailun tulokset olivat huomattavia. Esimerkiksi sisäpintojen osalta purkavan suunnitelman päästöt olivat 1 424 prosenttia korkeammat kuin säästävässä.
”Minut yllätti, kuinka iso osa kokonaishiilipiikistä syntyy uusien sisäpintamateriaalien valmistuksesta, varsinkin purkavassa suunnitelmassa. Yksittäisenä esimerkkinä voisi nostaa toimistotilan tekstiilimaton uusimisen, joka tuotti yli 17 000 kg CO2e päästöjä, mikä vastaa jopa noin neljäsosaa purkavan suunnitelman kaikista materiaalipäästöistä. Yksittäisillä materiaalivalinnoilla on siis todella suuri merkitys”, Arto kertoo.
Kaiken kaikkiaan säästävällä suunnittelulla voidaan rakennuksen koko elinkaaren aikana vähentää remontoimisen päästöjä jopa 450 prosenttia verrattuna perinteiseen, purkavaan suunnitteluun.
Avainluvut ja havaintoja
Sisäpintojen päästöt +1424 % purkavassa suunnitelmassa.
Alakatot +670 %, ovet +394 %, seinät +290 %
Kokonaispäästöt +367 %, materiaalimassa +385 %
Jokaisella remontilla on merkitystä
Hiilipiikki syntyy aina, kun tiloja remontoidaan – etenkin jos kyseessä on purkava suunnitelma, jossa kaikki vanha laitetaan uusiksi. Diplomityö osoittaa, että jokaisella yksittäisellä remontilla on merkitystä.
”Jos vuokralainen vaihtuu viiden vuoden välein ja tilat remontoidaan joka kerta, syntyy rakennuksen laskennallisen 50 vuoden elinkaaren aikana merkittävä päästökuorma”, Arto sanoo.
”Jos vuokralainen vaihtuu viiden vuoden välein ja tilat remontoidaan joka kerta, syntyy rakennuksen laskennallisen 50 vuoden elinkaaren aikana merkittävä päästökuorma”, Arto sanoo.
Arto muistuttaa, että päästölaskenta ei ole teknisesti vaikeaa.
”Materiaalimäärä kerrotaan päästökertoimella. Se on yksinkertaista matematiikkaa. Haastavin tehtävä laskennassa on materiaalimäärien selvittäminen. Se vaatii tarkkuutta ja ymmärrystä arkkitehdilta, jotta laskenta menee oikein. Tekemällä itse ymmärtää kattavasti, mistä luvut muodostuvat sekä miten ilmastoselvityksen lopputuloksiin voidaan vaikuttaa”, Arto toteaa.
Päästölaskenta mukaan myös korjausrakentamiseen
Tengbom toivoo, että tulevaisuuden vuokralaismuutoksissa tarkasteltaisiin aina myös vaihtoehtoista, säästävää suunnitelmaa. Kun arkkitehti otetaan ajoissa mukaan neuvonantajan rooliin, voidaan valinnoilla saavuttaa sekä taloudellista että ekologista arvoa.
”Päästölaskentaa ei tulisi rajata ainoastaan uudisrakentamiseen, vaan sellainen olisi hyvä laatia myös korjaus- ja muutosrakentamiselle. Kyse ei ole vain tilasuunnittelusta, vaan myös moraalisesta valinnasta”, Susanna toteaa.
Tutustu Arto Vehviläisen diplomityöhön Remonttipiikki: Toimistotilan sisäremontoinnin hiilijalanjälkivertailu Kiitokset Artolle hyvästä työstä ja onnea valmistumisen johdosta!