Koskelan kirjaston ja neuvolan rakennushistoriallinen selvitys

1970-luvulla haluttiin vuosikymmenen ihanteiden mukaan tehdä niin sivistyksestä kuin terveydenhoidosta tasa-arvoista ja tuoda julkiset palvelut vastarakennettuihin lähiöihin lähelle ihmisiä. Lähikirjastot toimivat alueen asukkaiden kohtaamispaikkoina ja olohuoneina, terveyspalveluista haluttiin tehdä mahdollisimman saavutettavia. Tengbom laati rakennushistoriallisen selvityksen Koskelan kirjastosta ja neuvolasta, jossa näkyvät 1970-luvun arkkitehtuurin lisäksi myös aikakauden aineettomat ihanteet. Betonirakennuksen avarat ja valoisat sisätilat kutsuivat niin viereisen koulun oppilaat kuin muutkin alueella viihtymään ja viettämään aikaa kirjojen parissa. Yläkerrasta löytyivät kouluterveydenhuolto- ja myöhemmin neuvolapalvelut.

Koskelan kirjasto on valmistunut vuonna 1972. Rakennuksen on suunnitellut Esko Hä­mäläinen Oulun kaupungin rakennusviras­ton talonsuunnitteluosastolla. Rakennus muodostaa yhdessä viereisten Koskelan koulun ja ostoskeskuksen kanssa maakun­nallisesti arvokkaan kokonaisuuden.

Kirjastorakennuksessa näkyvät aikakauden arkkitehtuurille tyypilliset piirteet: Betoniset jul­kisivut, joihin on luotu vaihtelua betonin kuviointia vaihtamalla, sisäänvedot ja katokset, värillä korostetut nauhaikkunat, ho­risontaalinen vaikutelma sekä anonymiteetti ulkoarkkitehtuurissa. Sisäti­loissa taas näkyvät aikakauden kirjastosuun­nittelun ihanteet: Ajatus kirjastosta alueen asukkaiden palvelulaitoksena ja kohtaamis­tilana, jonka tilat ovat muokattavissa erilaisia tarpeita varten. Kirjaston tiloissa on käytetty hyväksi eritasoratkaisuja ja epäsuoraa luonnonvaloa muiden saman aikakauden kirjastorakennusten tapaan yhdistettynä paikalla valettuihin rakennusosiin sekä hienostuneeseen detaljiikkaan.

Koskelan kirjaston toimipiste on suunniteltu lakkautettavaksi kirjastoverkon päivittymi­sen myötä. Myös neuvola on siirtynyt muual­le. Oulun kaupunki suunnittelee rakennuksen purkamista tai myymistä. Rakennushisto­riallisen selvityksen tarkoituksena on raken­nuksen säilyessä toimia lähtötietoina ja oh­jaavana dokumenttina tulevissa korjaus- ja muutoshankkeissa tai mikäli rakennus pure­taan dokumenttina rakennuksen piirteistä ja historiasta.