Me kaikki uneksimme joskus asuvamme merellisessä pikkukaupungissa. Sellaisessa kuin Porvoo tai Tammisaari. Paikassa, jossa puistokadut johtavat satamaan, rantakadulla voi istahtaa kahvilaan ja katsella purjeveneitä. Ruutukaavaan järjestetyt puutalot reunustavat vehreitä pihoja. Kuvan postikorttiin voi ottaa kotikadulta. Elämä on kiireetöntä. Pääsimme toteuttamaan unelmaamme, kun saimme tehtäväksemme suunnitella Sipoon Eriksnäsiin pohjoismaisen merellisen puukaupungin.

Sipoota rakennetaan vauhdilla. Liitosalueen menettämisen jälkeen kunta on herännyt nykyaikaan. Kehityssuunnitelmia on tekeillä joka kulmaan. Eriksnäs on laaja metsäinen niemi, joka sijaitsee Söderkullan taajaman eteläpuolella Porvoontien varrella. Seudulle on visioitu rakennettavaksi Helsingistä metrolinja ja sen myötä tiivistä rakentamista. Oli siis hyvä hetki miettiä alueen käyttöä. Eriksnäsin maanomistajat tekivät aloitteen niemen kaavoittamisesta ja visioimme yhdessä alueelle pohjoismaisen puukaupungin. Tavoitteet olivat laadukas kaupunkikuva, rantojen hyödyntäminen, ekotehokkuus ja vetovoimainen brändi. Kunnianhimoista, mutta ei mahdotonta!

Quite a catch!

Eriksnäsissä riittää kilometrikaupalla rantaa ja hehtaareittain metsää ja peltoja. On mäkiä, laaksoja ja tasankoja. Jyrkkiä ja loivia rantoja, suojaisia ja tuulille alttiita. Eteläosassa sijaitsee Eriksnäsin kartano ja ratsastuskeskus kulttuurimaisemineen. Kaupungin rakentaminen tähän maisemaan, olkoonkin vain Loviisan kokoinen pikkukaupunki, muuttaa maisemaa merkittävästi. Mahdollisuuksia on paljon. Mitä haluamme maisemassa säilyttää ja mitä muuttaa? Rakennetaanko laaksoihin vai kukkuloille? Miten maisemasta saisi vielä paremman?

Eriksnäsin alueen rakennemalli vaihtoehto "verkko"

Eriksnäsin alueen rakennemalli vaihtoehto "sormet"

Eriksnäsin alueen rakennemalli vaihtoehto "ranta"

Ranta, sormet ja verkko

Aloitimme suunnittelun piirtämällä kolme erilaista rakennemallia. Mukana tiimissä oli pikkukaupunkien suunnittelussa ansioitunut ruotsalainen Kjell Forshed, jolta saimme runsaasti hyviä ideoita. Yhdessä rakennemallissa rakentaminen ja palvelut painottuivat rannoille, toisessa ne levittyvät verkkona alueen yli ja kolmannessa kaupungin jakaa keskeltä sormimainen viheralue. Vertailimme taulukon avulla, miten mallit toteuttavat hankkeen tavoitteita. Alikonsulttimme Destia Oy ja Gaia Oy arvioivat vaihtoehtojen liikennemäärät ja hiilidioksidijalanjäljet. Päätimme jatkaa suunnittelua ranta- ja verkko-mallien pohjalta.

Ruutukaavaa rannikolla

Kaavaluonnos ottaa haltuun koko Eriksnäsin niemen. Kaupunkiin mahtuu noin 11 500 asukasta, joten palveluitakin alueelle saadaan mukavasti. Korttelit ovat pieniä ja muodostavat ruutukaavaa maaston ehdoilla. Kukkuloiden laet jätetään rakentamatta. Merelle päin ne erottuvat metsäisinä saarekkeina matalien talojen keskellä. Joukkoliikenne kulkee kaupungin läpi lenkkimäistä pääkatua pitkin. Rannassa kiertää Eriksnäsin vetonaula, rantareitti. Paikoin kuljetaan metsän ja ruovikon välissä, paikoin venesataman kautta ja välillä rantabulevardia. Rantaa saa kävellä useamman tunnin! Viherkäytävien verkosto johtaa läheisille luontoalueille. Alueen sisäiset virkistysalueet ovat puistomaisia. Niistä syntyy aikanaan Eriksnäsin uutta kulttuuriympäristöä.

Kaikki tietävät Fiskarsin. Se on paikka, jonne mennään kesäretkelle. Kävellään hiekkatietä, ihastellaan söpöjä taloja, isoja puita ja virtaavaa vettä. Syödään lähiruokaa Wärssyssä, katsellaan rantaniityllä laiduntavia lehmiä ja ostetaan putiikista keramiikkakulho tuliaisiksi. Ihmetellään, miten ihanaa on ja miksei kaikkialla Suomessa ole tällaista. Vitsaillaan siitä, miten Fiskars on kuin Rivendell, haltioiden koti Keski-Maassa. Niinhän se onkin. Neljä elementtiä; maisema, luonto, teollinen historia ja taiteilijayhteisö muodostavat ainutkertaisen paikan. Fiskars Oyj palkkasi meidät suunnittelemaan syntymäkotinsa tulevaisuutta.

Neljä elementtiä; maisema, luonto, teollinen historia ja taiteilijayhteisö muodostavat ainutkertaisen paikan.

Historia raudan- ja puunjalostuksessa

Fiskars sijaitsee jyrkkärinteisessä laaksossa kahden eri tasossa olevan vesistön välissä. Alue on maaperältään ja mikroilmastoltaan edullinen ja siellä on ollut käytettävänä vesivoimaa ja vesireitin päässä järvimalmia. Tällaisia paikkoja on lähiseudulla useampikin. Raaseporin seudulle perustettiinkin viisi ruukkia 1600-luvulla. Fiskarsissa rautaa taottiin yli 300 vuotta ja samalla laaksoon rakentui kokonainen yhteisö. Metalliteollisuuden lisäksi ruukkikylässä viljeltiin maata ja metsiä. Hiilet tehtiin oman maan puista ja ruukki omistikin merkittävän osan lähiseudun metsistä. Ruukilla oli kaksi koulua, sairaala, juhlatalo ja majatalo. Alueelle rakennettiin paljon ja hyvin. Viime vuosikymmeninä aluetta on täydennetty maltilla ja hyvällä maulla – näin haluamme olevan jatkossakin.

Uusi elämä matkailukohteena

Teollinen toiminta Fiskarsissa loppui 1980-luvulla. Ruukkikylä oli vaarassa autioitua ja ränsistyä. Fiskars Oyj kuitenkin totesi sen olevan tärkeä yhtiölle ja päätti jatkaa ruukin kunnossapitoa ja aloittaa sen kehittämisen eläväksi kyläksi. Työntekijöiden asuntoja alettiin kunnostaa ja vuokrata taiteilijoille, muotoilijoille ja käsityöläisille. 90-luvulla teoksia riitti jo omaan taidenäyttelyyn, josta tuli huikea menestys. Vähitellen Fiskarsista kehittyi sellainen, millaisena sen nyt tunnemme: korkeatasoinen ja monipuolinen matkailukohde, joka tunnetaan ennen kaikkea korkeatasoisesta jokakesäisestä taidenäyttelystään. Tällä hetkellä Fiskarsissa asuu yli sata taiteilijaa, käsityöläistä ja muotoilijaa. Ruukkikaduilla on parikymmentä putiikkia tai ateljeemyymälää, kaksi näyttelytilaa, useita kokous- ja juhlatiloja sekä kaksi hotellia. Fiskars panostaa myös ruokakulttuuriin: kylässä on kaksi ravintolaa, kaksi panimoa ja tislaamo baareineen sekä useita ruokatapahtumia.

Ilmakuva alaruukin ruukinkadusta. Varttuneet puukujat hallitsevat maisemaa.

Asemakaavojen havainnekuva.

Tunnelmaa alaruukin ruukinkadulla.

Fiskarsin uusi tori.

Fiskarin kaavakartta

Tarkempi ote Fiskarsin kaavakartasta.

Harkittuja vuosirenkaita

Suurin osa 1800-luvulla ruukin kukoistuskaudella rakennetuista taloista on edelleen paikallaan. Suurin osa taloista on vuokralla ja aluetta hoitaa Fiskars Oyj. Meillä oli siis erinomainen tilaisuus suunnitella alueen kehittämistä kokonaisuutena. Tarvetta oli täydennysrakentamiselle, teollisuusrakennusten käyttötarkoitusten muutoksille ja suojelutarpeen tutkimiselle. Suunnittelussa punaiseksi langaksi otimme ympäristöön sovittamisen: että uudet rakennukset eivät liikaa eroa vanhoista. Fiskarsista löytyy monenlaista ympäristöä. Punatiiliset tehdasrakennukset sijaitsevat jokivarressa. Alavirran ruukinkadulle antavat luonnetta empiretyyliset kaksikerroksiset asuinkasarmit, yläruukille Peltorivin kahdeksan punamullattua työväenasuntoa. Suutarinmäessä pikkumökit on aseteltu tiiviisti rinteeseen. Johtoportaan huvilat sijaitsevat väljemmin ympäröivillä kukkuloilla. Uudet rakennukset sijoitettiin samoilla periaatteilla kuin vanhat. Talorivien aukkoja paikattiin ja rivejä jatkettiin, pihapiirejä täydennettiin, vanhat kivijalat otettiin taas käyttöön. Tontteja myydään hillittyyn tahtiin, muutama vuodessa.

”Aito luonto” vs. ihmisen viljelemä ”luonto”

Fiskarsin luonto tutkittiin huolellisesti. Alueella on runsaasti suojelukohteita: metsäalueita, sammakoita, nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, kääpiä ja sieniä jne. Rinteillä ja jokivarressa kasvavat varttuneet jalopuumetsiköt antavat paikalle sen arvokkaan luonteen. Luulimme ensin, että niiden katveeseen ei parane rakentaa. Arkistoja tutkimalla kuitenkin selvisi, että ruukkiyhtiö on 1800-luvulla istuttanut niitä omiin tarpeisiinsa. Jalopuusta tehtiin huonekaluja ja sisustuksia. Istutusten satoa voidaan edelleen korjata, esimerkiksi paikallisten puuseppien raaka-aineeksi, kunhan vältetään avohakkuita.

Pajat, puodit ja asunnot samassa talossa? Sallittu!

Teollisuustoiminta ja asuminen sijoitetaan yleensä mahdollisimman kauas toisistaan. Fiskarsissa oli kuitenkin halutaan, että taide- ja käsityöammattien harjoittajat voivat asua ja tehdä töitä samassa talossa, samaan tapaan kuin ennen teollistumista. Alakerrassa verstas ja myymälä, yläkerrassa asunto. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tällaista kaavamerkintää ei ole olemassa. Niinpä loimme sellaisen: ATL eli asuin-, liike- ja teollisuusrakennusten korttelialue. Joustavia rakennuspaikkoja on tarjolla niin uudisrakennuksille kuin nykyisille teollisuusrakennuksille. Odotamme uteliaina, mitä vuokralaisia tonteille hakeutuu.

Kaavamerkintää ei ole olemassa. Niinpä loimme sellaisen: ATL eli asuin-, liike- ja teollisuusrakennusten korttelialue.

Kittilä on pieni, määrätietoinen ja hyvin rohkea kunta. Keskelle ei mitään on rakentunut nopeasti Suomen urbaanein ja tyylikkäin lomakeskus Levi. Lumien sulaessa Alpeilta Lapissa kahlataan yhä nietoksissa. Hotellit ovat suuren osan vuodesta täynnä ja uutta kapasiteettia tarvitaan. Samalla voidaan kehittää matkailua ympärivuotiseksi. Saimme suunnitella lomakeskuksen kylkeen uuden kaupunginosan, tunnelmallisen Ylä-Levin rinnekaupungin. Ja upea siitä tulikin!

Ylä-Levi lähes kaksinkertaistaa lomakeskuksen koon. Uusi osa rakennetaan kiinni vanhaan keskustaan. Tarvetta on viidelle isolle hotellille ja usealle kymmenelle pienkerrostalolle. Samaan aikaan tavoitteena on keskieurooppalaistyylinen, pikkukaupunkimainen ympäristö kävelykatuineen ja kivijalkaliikkeineen. Lapin matkailu perustuu kuitenkin autoliikenteeseen, joten kadut ja paikoitus tuli sovittaa yhtälöön. Lisäksi reittien tuli olla esteettömiä. Haastavaa, mutta ei mahdotonta.

Serpentiiniä tunturissa

Rinne on suomalaiseksi rakennuspaikaksi auttamattoman jyrkkä, mutta meidän näkökulmastamme se on mahdollisuus huikean kaupunginosan rakentamiseen. Ensin piti ratkaista, miten kävelijä pääsee riittävän loivaa reittiä 20 metriä ylemmäksi. Serpentiinitietä tietysti! Levin nykyistä kävelykatua jatkava Levinraitti kiemurtelee ylös tunturin kylkeä. Reitti on pyhitetty kävelylle ja kivijalkapalveluille, autot kiertävät alueelle ulkokautta ja ajavat maanalaisiin paikoituslaitoksiin tai huoltopihoille.

Suksilla torikahvilaan

Kävelykadun jokaisessa taitekohdassa on pieni viihtyisä aukio. Alimpana Laaksotori ja siitä ylöspäin Rinnetori, Maisematori ja Huipputori. Maisematori sijaitsee laskettelureitin vieressä ja sen kahviloihin pääsee hiihtämään suoraan rinteestä. Huipputorille on puolestaan pääsy hiihtoladulta. Aukioilta ja kaduilta avautuu pitkiä näkymiä pohjoiseen ja länteen, katuja pitkin ja kattojen yli tunturimaisemaan, Pallastunturille saakka.

Pienkerrostaloja chaletin vaatteissa

Ylä-Leville halutaan rakentaa pienehköjä lomahuoneistoja, joissa on oma parveke ja parkkipaikka. Yhdistimme huoneistot 6-12 asunnon nelikerroksisiksi pienkerrostaloiksi, jotka muistuttavat alppikylien chalet-taloja: harjakatto on jyrkkä, päädyissä on parvekkeita ja ensimmäinen kerros on luonnonkiveä. Ladoimme chaleteja rinnakkain katujen varrelle päädyt kadulle päin. Chaletien välit tilkitsimme matalammilla liikerakennuksilla. Aukioiden laidoilla kohoaa viisikerroksisia hotelleja aulabaareineen ja ravintoloineen. Levinraitti on yhtä elämystä päästä päähän!

Näkymä maisematorilta

Talvinen havainnekuva

Ilmakuva suunnittelualueesta. Uusi kävelykatu, Levinkuve, kiemurtelee ylös rinnettä.

Iloa sulamisvesistä

Kittilässä sataa joka talvi lähes metrin lunta. Kaduilta se aurataan ja kuljetetaan pois. Jäljelle jäänyt lumi sulaa keväällä ja se tulee johtaa pois alueelta. Suunnittelimme kävelyreittiä seuraavan kaupunkipuron putouksineen ja patoaltaineen alkukesän matkailijoiden iloksi. Puro saa alkunsa Huipputorilta, jossa vettä kerätään valaistuun altaaseen.

Rinnetori

Huipputori

Maisematori

Laaksotori

Ote Ylä-Levin asemakaavan havainnekuvasta

Ote asemakaavaehdotuksesta

Kaava on yhdistelmä joustoa ja täsmällisyyttä

Asiakkaan toiveissa oli, että kävelykadun laadukas toteutuminen varmistetaan asemakaavalla, mutta muuten aluetta saa rakentaa joustavasti. Määräsimme siis kadunvarren rakennusten sijainnin, maantasokerroksen koron, tilojen käytön ja materiaalit sitovasti. Toisaalta pihan puolen rakennusalat ovat sangen laajoja ja maanalaisia tiloja saa rakentaa joustavasti koko korttelialueelle. Tarkoituksena on varmistaa asemakaavan toteutuminen. Suomi odottaa jo omaa modernia alppikyläänsä.

Uusklassiseen tyyliin suunniteltu Kartanonkoski on “New Urbanism” -liikkeen hienoimpia edustajia Suomessa. Alue on suunniteltu 1930-luvun henkeen. Innoittajina ovat olleet mm. Tukholman Röda Bergen ja Helsingin Puu-Käpylä. Alue on ollut hyvin suosittu asukkaiden keskuudessa ja se on äänestetty Suomen parhaimpien asuinympäristöjen joukkoon.

Asemakaava 1998-1999

Kaava sekä rakentamistapa- ja lähiympäristöohjeet perustuivat Djurgårdsstaden Arkitekter -toimiston kilpailuvoittoon. Suunnitelma sovitettiin Suomen oloihin sopivaksi yhdessä Djurgårdsstaden Arkitekterin (Erika Wörman), Vantaan kaupungin (Timo Kallaluoto) sekä maanomistaja Polar Rakennus Oy:n (Maarit Tuomainen) ja Eriksson Arkkitehtien toimesta.

Rakennussuunnittelu:

22 kerrostaloa / 3 rivitaloa / 2 omakotitaloa

Patrick Eriksson toimi asuintalojen pääsuunnittelijana ja palkittiin 2004 BPB Gyproc Finnish Trophyllä kohteesta Asunto Oy Vantaan Pehtoori. Vuonna 2004 Eriksson sai – yhtenä ensimmäisistä – Kestävä Kivirakennus -palkinnon ”tunnustuksena merkittävästä panoksesta Kartanonkosken kaupunginosan kaavoituksessa, suunnittelussa ja toteutuksessa kivi- ja paikallarakentamisen hyviä perinteitä vaalien”.