Arkisto

Arkkitehti Hanna Vikberg inspiroituu ihmisten arjesta

2024-03-21

Tengbomin arkkitehti Hanna Vikberg tutkii päivätyönsä ohessa päivänvalon vaikutusta ihmisten kokemuksiin. Myös arkkitehtuurissa häntä inspiroivat arkiset kokemukset ja mahdollisuus rakentaa ympäristöä, joka tukee sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia.

Hanna Vikberg on paitsi arkkitehti, myös päivänvalotutkija Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Tengbomilla hän suunnittelee paitsi asuntoja, myös maankäyttöä. Maankäytön suunnittelua hän on alkanut tehdä nykyään yhä enemmän.

Maankäytön suunnittelu kiinnostaa Hannaa myös päivänvalon kannalta, sillä monet päivänvaloon vaikuttavat päätökset tehdään jo kaupunkisuunnitteluvaiheessa.

“Esimerkiksi kaupunkirakenne vaikuttaa päivänvaloon: jos kaupunkirakenne on kovin tiivis ja tummapintainen, edes täyslasinen pytinki ei siinä ympäristössä ole kovin valoisa”, hän toteaa.

Asuntosuunnittelun ja maankäytön suunnittelun lisäksi Hanna Vikberg edistää muun muassa Tengbomin kestävän kehityksen asioita.

“Kestävää kehitystä pyritään edistämään tällä hetkellä voimakkaastikin, ja siinä tehdään yhteistyötä Ruotsin toimiston kanssa. Yhteistyötä helpottaa myös se, että puhun ruotsia toisena äidinkielenäni”, hän kertoo.

Tengbomilla tehdään töitä laajalla skaalalla

Hanna aloitti nykyisen työnsä Tengbomilla kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta hänellä on Tengbomin kanssa myös aiempaa historiaa: opiskeluaikoinaan hän oli töissä Tengbomia edeltäneessä Eriksson Arkkitehdit -toimistossa. Hanna valmistui arkkitehdiksi vuonna 2014, ja ehti valmistumisensa jälkeen olla töissä muutamassa eri arkkitehtitoimistossa. Tengbomille hänet sai palaamaan työpaikan hyvä henki, matala hierarkia ja mainio porukka.

“Muistin opiskeluajoiltani, että Tengbomilla oli hauskaa työskennellä. Kun työpaikan vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi, vanhasta hyvästä työporukasta osa työskenteli yhä Tengbomilla, joten palaaminen houkutteli”, Hanna muistelee.

Tengbomilla Hannaa kiinnostaa myös yhteys Ruotsin toimistoon: yhteyden ansiosta myös Helsingin toimistolla on käytössään laaja asiantuntijuus, johon pieni toimisto ei yksin yltäisi. Lisäksi hän pitää työnsä ja toimiston monipuolisuudesta.

“Minusta on kiinnostavaa, että teemme töitä laajalla skaalalla, ja muutakin kuin asuntosuunnittelua tai korjausrakentamista”, Hanna sanoo.

Kerrostalopihat kaipaisivat lisää luonnonmukaisuutta

Yhtenä mielenkiintoisimmista työprojekteistaan Tengbomilla Hanna mainitsee maankäytön projektin Espoon Suurpellossa, tulevalla Lakeamäen asuinalueella.

Projektissa tehdään monta eri kaavaa yhdelle isolle alueelle tiiviissä yhteistyössä maanomistajien ja kaupungin kanssa. Alueella on paljon erilaisia huomioitavia luontoarvoja, kuten koskematonta metsäaluetta ja liito-oravia.

Lakeamäen maankäytön projektissa Hannaa kiinnostaa erityisesti mahdollisuus suunnitella hyvää ja ekologista asuinaluetta trendeistä välittämättä.

“Nykyistenkään kerrostalopihojen ei mielestäni aina tarvitsisi olla niin kliinisiä ja rakennettuja, vaan pihoissa voisi olla enemmän luonnonmukaisuutta.”

“Monesti kaupunkisuunnittelussa on trendejä, joista tietyn aikakauden alueet on helppo tunnistaa. Tässä projektissa ei kuitenkaan ole välttämättä tarvinnut tehdä juuri tämän hetken trendien mukaista aluetta, vaan on päässyt miettimään laajemmin, millainen olisi hyvä asuinalue, ja miten ympäröivä luonto tulisi huomioida projektissa”, Hanna Vikberg kertoo.

“Nykyään esimerkiksi tehdään paljon umpikortteleita, joiden alla on parkkikansi. Tällaisissa rakenteissa on paljon hyvää, mutta esimerkiksi päivänvalon kannalta umpikorttelit voivat olla hankalia. Lisäksi parkkikansille ei voi imeyttää eikä viivyttää hulevesiä, eikä niiden päälle voi oikein istuttaa puita”, hän sanoo.

Kerrostalopihat voisivat 60-luvun lähiössä kasvaneen Hannan mielestä olla myös nykyään luonnonmukaisempia. Tuon aikakauden kerrostalojen pihat ovatkin usein suuria, ja pihoihin oli jätetty metsää ja kalliota.

“Nykyistenkään kerrostalopihojen ei mielestäni aina tarvitsisi olla niin kliinisiä ja rakennettuja, vaan pihoissa voisi olla enemmän luonnonmukaisuutta”, Hanna sanoo.

Arkkitehtuuri vaikuttaa jokaisen arkeen

Hanna Vikbergin mukaan arkkitehtuurilla on valtava merkitys erityisesti meihin pohjoismaisiin, jotka vietämme sisätiloissa suurimman osan ajastamme. Lopunkin ajan suuri osa viettää todennäköisesti kaupunkiympäristössä.

“Vaikka arkkitehtuurin merkitystä tulee harvemmin pohdittua, kun istuu palaverissa toisensa jälkeen keskustelemassa vaikka alakaton laajuudesta, niin mehän olemme jatkuvasti arkkitehtuurin ympäröimänä”, Hanna sanoo.

Hannan mukaan arkkitehtuurilla on juuri siksi valtava merkitys.

“Onhan sillä vaikutusta, millaisessa tilassa vietämme aikaa. Tiloilla on vaikutusta myös hyvinvointiin”, Hanna toteaa.

Arkkitehtuurilla on myös itseisarvo.

Hanna korostaa erityisesti tilakokemuksen merkitystä, joka usein jää laskelmien varjoon. Arkkitehtuurissa häntä eniten inspiroivatkin arkipäivän kokemukset.

“Siksi olen halunnut tehdä tutkimusta kodeissa ja arkisissa tiloissa. Niissä paikoissa vietämme kuitenkin suurimman osan ajastamme. Se, että meillä on toimiva ja kokemuksellinen ympäristö, missä voimme hyvin, on minulle tärkeää”, Hanna sanoo.

“Nykyään monia asioita kyllä lasketaan, esimerkiksi meluarvoja ja energiankulutusta, mutta tilallinen kokemus jää helposti altavastaajaksi. Vaikka kokemuksen merkitys ei välttämättä ole yhtään sen pienempi kuin laskettavien asioiden, sitä on vaikeampi mitata ja vertailla”, Hanna sanoo.

Hanna toivoo, ettei arkkitehtuurin itseisarvo unohtuisi mitattavien määreiden ja tekniikan kustannuksella.

“Tekniikka on toki tärkeää, sillä jos sitä ei saada kuntoon, ei arkkitehtuurikaan toimi. Silti joskus tuntuu siltä, että käytän talotekniikan yhteensovittamiseen enemmän aikaa kuin koko kohteen tilalliseen suunnitteluun”, Hanna sanoo.

Hanna haluaisikin tuoda enemmän esiin sitä, että arkkitehtuurilla on myös itseisarvo.

“Tilaajalle ja käyttäjällekin näkyy enemmän itse tilan arkkitehtuuri, kuin se, mitä on seinien sisällä”, hän toteaa.

Tulevaisuuden arkkitehtuuri on käytännöllisempää ja ekologisempaa

Hannasta on ilo huomata, että arkkitehtuurissa ollaan menossa niin sanotuista sankariarkkitehdeistä arkisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Sankariarkkitehdeillä Hanna viittaa siihen, että vielä hänen opiskeluaikoinaan ajateltiin, että arkkitehdin suurin unelma olisi toteuttaa isoja julkisia rakennuksia.

“Nyt ollaan kuitenkin ehkä päästy siihen, että arkisemmatkin tilat voivat olla hienoja. Myös ekologisuudella ja kestävällä rakentamisella on yhä suurempi merkitys”, hän sanoo.

“Jos tiloissa esimerkiksi näkyy ajallisia kerrostumia, ihmiset kokevat ne helpommin lähestyttäviksi kuin täysin uudet tilat”

Hannasta on tärkeää, että arkkitehtuurissa säilyvät eri aikakausien kerrokset. Kiertotalous ja korjausrakentaminen ovat tärkeitä paitsi maapallon kantokyvyn kannalta, myös eri tilojen identiteettien kannalta.

“Jos tiloissa esimerkiksi näkyy ajallisia kerrostumia, ihmiset kokevat ne helpommin lähestyttäviksi kuin täysin uudet tilat”, Hanna sanoo.

Hanna haluaa myös itse olla vaikuttamassa siihen, että arkkitehtuurissa tehtäisiin asioita entistä paremmin, ja tuotettaisiin ihmisille ja maapallolle mieluummin jotain hyvää kuin pahaa. Hän kokee, että tasapaino on tärkeä löytää myös arkkitehdin työn ja muun elämän välillä.

“Luulen, että se, että minulla on muutakin elämää kuin arkkitehtuuri myös rikastuttaa omaa arkkitehtuuriani. Se myös auttaa ymmärtämään ihmisten arkea ja suunnittelemaan tiloja hyvään arkeen”, Hanna pohtii.

Perheen ja ystävien lisäksi Hannan työtä tasapainottaa väitöskirjan kirjoittaminen, joka on hänelle ikään kuin toinen todellisuus.

“On ollut todella arvokasta, että olen Tengbomilla saanut mahdollisuuden tehdä myös väitöskirjaani. Kun väitöskirja sitä vaatii, olen myös helposti saanut aikaa sen kirjoittamiseen. On myös ollut kiva huomata, että töissäkin on kiinnostuttu väitöskirjani aiheesta”, Hanna iloitsee.

Päivänvalo vaikuttaa kokemukseemme tilasta

2023-12-12

Tengbomin arkkitehti ja päivänvalotutkija Hanna Vikberg tekee parhaillaan väitöskirjaansa päivänvalon vaikutuksesta tilakokemukseen. Päivänvalo vaikuttaa tietysti näkemiseen, mutta sillä on myös muita vaikutuksia rakennusten käyttäjien, kuten asukkaiden arkeen.

Hanna Vikberg kahvilassa ikkunan ääressä. — Kuva: Galina Berezina

Arkkitehti Hanna Vikberg tutkii arkkitehdin työnsä ohella päivänvalon vaikutusta ihmisten tilakokemukseen. Hän kiinnostui päivänvalosta arkkitehtuurissa viimeisinä opiskeluvuosinaan, ja alkoi pohtia, miksi päivänvalosuunnittelua ei erityisesti opetettu, vaan se oletettiin sellaiseksi, mitä kaikki osaisivat intuitiivisesti ajatella.

“Aloin miettiä, että pakkohan tähän on olla jotain keinojakin. Kun sitten tein diplomityöni päivänvalosta asuntosuunnittelussa, ilmeni, että Suomessa ollaan päivänvalolaskennassa monia muita maita jäljessä”, Hanna kertoo.

Päivänvalosta rakennuksissa voidaan tehdä erilaisia laskelmia, jotka auttavat hahmottamaan tilaan tulevan valon määrää. Erilaisiin päivänvaloon liittyviin määräyksiin ja laskentamalleihin Hanna Vikberg perehtyi tehdessään ympäristöministeriön pyynnöstä selvitystä päivänvalo-olosuhteiden arviointi- ja ohjausmenetelmistä.

Hannaa päivänvalossa kiinnostaa kuitenkin eniten ihmisten kokemus ja se, miten päivänvalo vaikuttaa arkkitehtuuriin.

“Vaikka ymmärrän myös päivänvalolaskentaa, minua kiinnostaa kuitenkin enemmän se, millaisia tilakokemuksia päivänvalo meille mahdollistaa, ja miten siihen voi vaikuttaa”, hän kertoo.

Tietoa tilakokemuksista haastattelujen avulla

Väitöskirjaansa Hanna tekee Tallinnan teknilliseen yliopistoon. Ideana on selvittää laadullisin menetelmin, miten ihmiset kokevat päivänvalon, ja sitten verrata kokemuksia siihen, mitä perinteisemmät päivänvalolaskelmat tilojen valoisuudesta sanoisivat.

Hannan väitöskirjan ensimmäinen artikkeli on jo julkaistu, ja siinä käydään läpi tutkimuksen metodologiaa, eli sitä, mihin tutkimus pohjautuu ja millaisilla menetelmillä tutkimusta voidaan tehdä.

Päivänvaloon liittyvät kokemukset ovat usein alitajuisia.

“Suurin osa tähän mennessä tehdystä päivänvaloon liittyvästä tutkimuksesta on tehty kyselylomakkeiden avulla. Näen kuitenkin, että päivänvaloon liittyvät kokemukset ovat usein alitajuisia, joten lomakkeen kysymykset ohjailevat helposti vastauksia vastaajan huomaamatta”, Hanna kertoo.

Saadakseen luotettavampaa tietoa ihmisten tilakokemuksista hän on kouluttautunut haastattelutekniikkaan, jossa päästään kiinni myös alitajuisiin kokemuksiin tilasta. Hanna tutkii ihmisten kokemuksia päivänvalosta heidän omissa kodeissaan, joten myös haastattelut tehdään kodeissa. Haastateltavat ovat myös haastattelujen välillä yhteydessä Hannaan, jotta kokonaiskuvasta saataisiin mahdollisimman kattava.

Hannan käyttämää haastattelutekniikkaa käytetään yleisemmin esimerkiksi sosiaali- ja yhteiskuntatieteissä.

“Haastattelijan täytyy olla todella tarkka siinä, miten hän asettelee sanansa ja miten ohjaa haastattelua eteenpäin, jotta haastateltava ei alkaisi arvottaa kokemaansa. Tavoitteena on, että haastateltava pääsisi takaisin siihen kokemukseen, mikä hänellä on jossain tietyssä tilanteessa ollut”, hän kertoo.

Valo voi olla suojaava muuri

Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että päivänvalo on ihmisille tärkeää.

“Tiedämme esimerkiksi, että ihmiset sietävät häikäisyä paljon paremmin, jos kyse on luonnonvalosta, kuin että he häikäistyisivät keinovalosta”, Hanna kertoo.

Ihmiset myös hakeutuvat usein ikkunan ääreen, ja kokevat päivänvalossa työskentelyn olevan vähemmän stressaavaa ja väsyttävää kuin keinovalossa työskentelyn. Toimistossa työskentelevien on myös huomattu lukevan nopeammin ja tarkemmin päivänvalossa kuin keinovalossa.

Hanna ei ole vielä haastatellut tarpeeksi ihmisiä, jotta voisi vetää uusia johtopäätöksiä, mutta hänestä on ollut hauska huomata, miten vahvoja kokemuksia ihmisillä on valosta. Tällaisten kokemusten löytäminen on Hannalle tärkeimpiä syitä tutkia päivänvalon vaikutuksia.

“Esimerkiksi eräs haastateltavani huomasi, että aina aamuisin kahvia keittäessään hän seisoo yhden tietyn ikkunan ääressä. Hän kertoi kokevansa, että valo luo hänen ympärilleen ikään kuin suojaavan muurin”, Hanna kertoo.

Aiemmissa tutkimuksissa on myös huomattu, että ihmiset muokkaavat käytöstään tilassa valon mukaan. Tätäkin Hanna on haastatteluissaan havainnut.

“Yksi haastateltavistani esimerkiksi kertoo menevänsä aina tiettyyn makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa, koska huoneessa on niin hieno valo – vaikka toisessa makuuhuoneessa olisi mukavampi sänky”, hän kertoo.

Suunnittelijan olisi hyvä ymmärtää valon ja tilakokemuksen vaikutus ihmisten käytökseen.

Hannan mukaan haastatellut eivät välttämättä ole aiemmin tiedostaneet toimivansa tietyllä tapaa valon takia, mutta kun he palaavat tilanteisiin mielessään, he huomaavat valon vaikutuksen omiin tapoihinsa.

”Suunnittelijan olisi siis hyvä ymmärtää valon ja tilakokemuksen vaikutus ihmisten käytökseen, kun suunnitellaan esimerkiksi kalustusmahdollisuuksia”, Hanna sanoo.

Tilakokemusten lisäksi päivänvalo vaikuttaa tutkitusti myös terveyteen. Päivänvalo säätelee esimerkiksi vuorokausirytmiä, mikä on terveyden kannalta yllättävänkin tärkeää.

“Jonkin aikaa sitten silmästä löytyi myös uusi fotoreseptori, joka reagoi valoon, mutta ei tuota visuaalisia vaikutuksia. Sillä on huomattavia vaikutuksia terveyteen – ja erityisesti juuri vuorokausirytmiin”, Hanna sanoo.

Määräykset päivänvalosta ovat muissa Pohjoismaissa Suomea tiukemmat

Tutkimuksista ja terveysvaikutuksista huolimatta päivänvalosta rakennuksissa ei Suomessa ole kovinkaan tiukkoja määräyksiä. Monissa muissa maissa päivänvalolaskelmia tehdään paljon enemmän, ja niitä esimerkiksi vaaditaan rakennusluvan yhteydessä. Muissa Pohjoismaissa on myös valtaosin tarkemmat päivänvaloon liittyvät määräykset kuin Suomessa.

Suomessa säännökset päivänvalosta sisätiloissa ovat niukat. Käytännössä ainoastaan ikkunapinta-alan on oltava vähintään 10 prosenttia huoneen lattiapinta-alasta, ja huoneen pääikkunan edessä pitää olla ainakin 8 metriä rakentamatonta tilaa.

“Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä sama kymmenen prosentin sääntö, mutta sen käyttöä rajataan tai siihen lisätään kertoimia tilanteen mukaan. Silloin, kun 10 prosentin sääntöä ei käytetä, vaaditaan tarkemmat päivänvalolaskelmat”, Hanna kertoo.

Tämän lisäksi esimerkiksi Ruotsin määräyksissä vaaditaan, että yhteen asuinhuoneiston huoneeseen täytyy tulla suoraa auringonvaloa. Tanskassa puolestaan esimerkiksi asuin- ja toimistorakennusten ikkunat pitää sijoittaa niin, että niistä näkee ulos ympäristöön.

“Kaikki arkkitehdit kuitenkin ymmärtävät, että valo on tärkeä osa sisätilan arkkitehtuuria. Aina ei tosin ymmärretä, miten valo tulee tilaan tai kuinka paljon valoa tilaan tulee”, Hanna Vikberg toteaa.

“Tiiviit kaupunkirakenteet, syvärunkoiset rakennukset ja monimutkaiset lasitusratkaisut johtavat helposti pimeisiin rakennuksiin, jos päivänvalon saantia ei ohjata määräyksillä”, Hanna sanoo.

Hannan mukaan yksi ratkaisu voisi olla se, että Suomessakin otettaisiin käyttöön eurooppalainen päivänvalostandardi, EN17037:2018. Vaikka standardi on periaatteessa myös Suomessa kansallinen standardi, se ei toistaiseksi näy nykyisissä määräyksissä.

Päivänvalo herättää staattisen rakennuksen henkiin

Arkkitehdit voivat luoda valolla erilaisia tilatunnelmia ja jopa tiloja, mutta Hannan mukaan esimerkiksi rakennusten ikkunoita suunnitellaan usein niin, että ne näyttäisivät hyvältä julkisivussa, tai että ne osuisivat johonkin tiettyyn kalustukseen rakennuksen sisällä.

“Se, mikä välillä tuntuu unohtuvan on se, miten valo vaikuttaa tilan tunnelmaan ja rajatumiseen”, Hanna pohtii.

Vaikka taloja rakennetaan pysymään samanlaisina seuraavat 50–100 vuotta, tekee valo staattisesta rakennuksestakin elävän.

“Päivänvalohan muuttuu koko ajan, ja ikään kuin herättää rakennuksen henkiin. Valo tekee tiloista hyvin erilaisia, riippuen siitä, millaiset valo-olosuhteet niissä on sisällä”, Hanna jatkaa.

Oman haasteensa valosuunnitteluun Pohjolassa tuovat pimeät talvet ja valoisat kesät. Myös syksyllä ja keväällä aurinko paistaa varsin matalalta, jolloin mahdollinen häikäisy täytyy huomioida.

“Toisaalta, suurimman osan ajasta meillä on pilvistä, joten silloin kun valoa on, se tulee aika tasaisesti joka suunnasta, ja sitä on niin sanotusti helpompi käyttää”, Hanna toteaa.