Tengbomin arkkitehti ja päivänvalotutkija Hanna Vikberg tekee parhaillaan väitöskirjaansa päivänvalon vaikutuksesta tilakokemukseen. Päivänvalo vaikuttaa tietysti näkemiseen, mutta sillä on myös muita vaikutuksia rakennusten käyttäjien, kuten asukkaiden arkeen.

Arkkitehti Hanna Vikberg tutkii arkkitehdin työnsä ohella päivänvalon vaikutusta ihmisten tilakokemukseen. Hän kiinnostui päivänvalosta arkkitehtuurissa viimeisinä opiskeluvuosinaan, ja alkoi pohtia, miksi päivänvalosuunnittelua ei erityisesti opetettu, vaan se oletettiin sellaiseksi, mitä kaikki osaisivat intuitiivisesti ajatella.

“Aloin miettiä, että pakkohan tähän on olla jotain keinojakin. Kun sitten tein diplomityöni päivänvalosta asuntosuunnittelussa, ilmeni, että Suomessa ollaan päivänvalolaskennassa monia muita maita jäljessä”, Hanna kertoo.

Päivänvalosta rakennuksissa voidaan tehdä erilaisia laskelmia, jotka auttavat hahmottamaan tilaan tulevan valon määrää. Erilaisiin päivänvaloon liittyviin määräyksiin ja laskentamalleihin Hanna Vikberg perehtyi tehdessään ympäristöministeriön pyynnöstä selvitystä päivänvalo-olosuhteiden arviointi- ja ohjausmenetelmistä.

Hannaa päivänvalossa kiinnostaa kuitenkin eniten ihmisten kokemus ja se, miten päivänvalo vaikuttaa arkkitehtuuriin.

“Vaikka ymmärrän myös päivänvalolaskentaa, minua kiinnostaa kuitenkin enemmän se, millaisia tilakokemuksia päivänvalo meille mahdollistaa, ja miten siihen voi vaikuttaa”, hän kertoo.

Tietoa tilakokemuksista haastattelujen avulla

Väitöskirjaansa Hanna tekee Tallinnan teknilliseen yliopistoon. Ideana on selvittää laadullisin menetelmin, miten ihmiset kokevat päivänvalon, ja sitten verrata kokemuksia siihen, mitä perinteisemmät päivänvalolaskelmat tilojen valoisuudesta sanoisivat.

Hannan väitöskirjan ensimmäinen artikkeli on jo julkaistu, ja siinä käydään läpi tutkimuksen metodologiaa, eli sitä, mihin tutkimus pohjautuu ja millaisilla menetelmillä tutkimusta voidaan tehdä.

Päivänvaloon liittyvät kokemukset ovat usein alitajuisia.

“Suurin osa tähän mennessä tehdystä päivänvaloon liittyvästä tutkimuksesta on tehty kyselylomakkeiden avulla. Näen kuitenkin, että päivänvaloon liittyvät kokemukset ovat usein alitajuisia, joten lomakkeen kysymykset ohjailevat helposti vastauksia vastaajan huomaamatta”, Hanna kertoo.

Saadakseen luotettavampaa tietoa ihmisten tilakokemuksista hän on kouluttautunut haastattelutekniikkaan, jossa päästään kiinni myös alitajuisiin kokemuksiin tilasta. Hanna tutkii ihmisten kokemuksia päivänvalosta heidän omissa kodeissaan, joten myös haastattelut tehdään kodeissa. Haastateltavat ovat myös haastattelujen välillä yhteydessä Hannaan, jotta kokonaiskuvasta saataisiin mahdollisimman kattava.

Hannan käyttämää haastattelutekniikkaa käytetään yleisemmin esimerkiksi sosiaali- ja yhteiskuntatieteissä.

“Haastattelijan täytyy olla todella tarkka siinä, miten hän asettelee sanansa ja miten ohjaa haastattelua eteenpäin, jotta haastateltava ei alkaisi arvottaa kokemaansa. Tavoitteena on, että haastateltava pääsisi takaisin siihen kokemukseen, mikä hänellä on jossain tietyssä tilanteessa ollut”, hän kertoo.

Valo voi olla suojaava muuri

Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että päivänvalo on ihmisille tärkeää.

“Tiedämme esimerkiksi, että ihmiset sietävät häikäisyä paljon paremmin, jos kyse on luonnonvalosta, kuin että he häikäistyisivät keinovalosta”, Hanna kertoo.

Ihmiset myös hakeutuvat usein ikkunan ääreen, ja kokevat päivänvalossa työskentelyn olevan vähemmän stressaavaa ja väsyttävää kuin keinovalossa työskentelyn. Toimistossa työskentelevien on myös huomattu lukevan nopeammin ja tarkemmin päivänvalossa kuin keinovalossa.

Hanna ei ole vielä haastatellut tarpeeksi ihmisiä, jotta voisi vetää uusia johtopäätöksiä, mutta hänestä on ollut hauska huomata, miten vahvoja kokemuksia ihmisillä on valosta. Tällaisten kokemusten löytäminen on Hannalle tärkeimpiä syitä tutkia päivänvalon vaikutuksia.

“Esimerkiksi eräs haastateltavani huomasi, että aina aamuisin kahvia keittäessään hän seisoo yhden tietyn ikkunan ääressä. Hän kertoi kokevansa, että valo luo hänen ympärilleen ikään kuin suojaavan muurin”, Hanna kertoo.

Aiemmissa tutkimuksissa on myös huomattu, että ihmiset muokkaavat käytöstään tilassa valon mukaan. Tätäkin Hanna on haastatteluissaan havainnut.

“Yksi haastateltavistani esimerkiksi kertoo menevänsä aina tiettyyn makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa, koska huoneessa on niin hieno valo – vaikka toisessa makuuhuoneessa olisi mukavampi sänky”, hän kertoo.

Suunnittelijan olisi hyvä ymmärtää valon ja tilakokemuksen vaikutus ihmisten käytökseen.

Hannan mukaan haastatellut eivät välttämättä ole aiemmin tiedostaneet toimivansa tietyllä tapaa valon takia, mutta kun he palaavat tilanteisiin mielessään, he huomaavat valon vaikutuksen omiin tapoihinsa.

”Suunnittelijan olisi siis hyvä ymmärtää valon ja tilakokemuksen vaikutus ihmisten käytökseen, kun suunnitellaan esimerkiksi kalustusmahdollisuuksia”, Hanna sanoo.

Tilakokemusten lisäksi päivänvalo vaikuttaa tutkitusti myös terveyteen. Päivänvalo säätelee esimerkiksi vuorokausirytmiä, mikä on terveyden kannalta yllättävänkin tärkeää.

“Jonkin aikaa sitten silmästä löytyi myös uusi fotoreseptori, joka reagoi valoon, mutta ei tuota visuaalisia vaikutuksia. Sillä on huomattavia vaikutuksia terveyteen – ja erityisesti juuri vuorokausirytmiin”, Hanna sanoo.

Määräykset päivänvalosta ovat muissa Pohjoismaissa Suomea tiukemmat

Tutkimuksista ja terveysvaikutuksista huolimatta päivänvalosta rakennuksissa ei Suomessa ole kovinkaan tiukkoja määräyksiä. Monissa muissa maissa päivänvalolaskelmia tehdään paljon enemmän, ja niitä esimerkiksi vaaditaan rakennusluvan yhteydessä. Muissa Pohjoismaissa on myös valtaosin tarkemmat päivänvaloon liittyvät määräykset kuin Suomessa.

Suomessa säännökset päivänvalosta sisätiloissa ovat niukat. Käytännössä ainoastaan ikkunapinta-alan on oltava vähintään 10 prosenttia huoneen lattiapinta-alasta, ja huoneen pääikkunan edessä pitää olla ainakin 8 metriä rakentamatonta tilaa.

“Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä sama kymmenen prosentin sääntö, mutta sen käyttöä rajataan tai siihen lisätään kertoimia tilanteen mukaan. Silloin, kun 10 prosentin sääntöä ei käytetä, vaaditaan tarkemmat päivänvalolaskelmat”, Hanna kertoo.

Tämän lisäksi esimerkiksi Ruotsin määräyksissä vaaditaan, että yhteen asuinhuoneiston huoneeseen täytyy tulla suoraa auringonvaloa. Tanskassa puolestaan esimerkiksi asuin- ja toimistorakennusten ikkunat pitää sijoittaa niin, että niistä näkee ulos ympäristöön.

“Kaikki arkkitehdit kuitenkin ymmärtävät, että valo on tärkeä osa sisätilan arkkitehtuuria. Aina ei tosin ymmärretä, miten valo tulee tilaan tai kuinka paljon valoa tilaan tulee”, Hanna Vikberg toteaa.

“Tiiviit kaupunkirakenteet, syvärunkoiset rakennukset ja monimutkaiset lasitusratkaisut johtavat helposti pimeisiin rakennuksiin, jos päivänvalon saantia ei ohjata määräyksillä”, Hanna sanoo.

Hannan mukaan yksi ratkaisu voisi olla se, että Suomessakin otettaisiin käyttöön eurooppalainen päivänvalostandardi, EN17037:2018. Vaikka standardi on periaatteessa myös Suomessa kansallinen standardi, se ei toistaiseksi näy nykyisissä määräyksissä.

Päivänvalo herättää staattisen rakennuksen henkiin

Arkkitehdit voivat luoda valolla erilaisia tilatunnelmia ja jopa tiloja, mutta Hannan mukaan esimerkiksi rakennusten ikkunoita suunnitellaan usein niin, että ne näyttäisivät hyvältä julkisivussa, tai että ne osuisivat johonkin tiettyyn kalustukseen rakennuksen sisällä.

“Se, mikä välillä tuntuu unohtuvan on se, miten valo vaikuttaa tilan tunnelmaan ja rajatumiseen”, Hanna pohtii.

Vaikka taloja rakennetaan pysymään samanlaisina seuraavat 50–100 vuotta, tekee valo staattisesta rakennuksestakin elävän.

“Päivänvalohan muuttuu koko ajan, ja ikään kuin herättää rakennuksen henkiin. Valo tekee tiloista hyvin erilaisia, riippuen siitä, millaiset valo-olosuhteet niissä on sisällä”, Hanna jatkaa.

Oman haasteensa valosuunnitteluun Pohjolassa tuovat pimeät talvet ja valoisat kesät. Myös syksyllä ja keväällä aurinko paistaa varsin matalalta, jolloin mahdollinen häikäisy täytyy huomioida.

“Toisaalta, suurimman osan ajasta meillä on pilvistä, joten silloin kun valoa on, se tulee aika tasaisesti joka suunnasta, ja sitä on niin sanotusti helpompi käyttää”, Hanna toteaa.