Historiaa huokuvassa Helsingin Suomalaisessa Klubissa oli aika uudistaa tilojen ilmanvaihto. Samalla uusittiin Klubin kokoustiloja, ravintolaa ja juhlasalia. Tengbom suunnitteli tiloihin uudet alakattoratkaisut ja raikkaamman ilmeen kunnioittaen tilan arvokkuutta ja historiaa. Helsingin Suomalaisen Klubin uusitut tilat on otettu hyvin vastaan.
Helsingin Suomalaisen Klubin historia juontaa juurensa aina 1800-luvun loppupuolelle, jolloin Klubi perustettiin. Kampissa sijaitseva Helsingin Suomalainen Klubi muutti nykyisiin tiloihinsa 1950-luvun lopulla, kun Kansakoulukujan Klubirakennus valmistui. Rakennusta on remontoitu vuosien varrella, mutta Klubin ylimpien kerroksien tiloissa oli edelleen käytössä alkuperäinen ilmanvaihtojärjestelmä.
Klubin tiloja päivitettiin ilmastoinnin uusimisen yhteydessä
Ilmastointi uusittiin kokonaan vuonna 2021. Ilmastoinnin lisäksi päivitettiin myös muuta talotekniikka, kuten tilojen valaistus. Työn yhteydessä purettiin ja uusittiin suurin osa tilojen alakatoista.
Remontin yhteydessä päädyttiin muokkaamaan Klubin tiloja nykytarpeita vastaaviksi. Tiloihin lukeutuvat muun muassa ravintola, juhlasali, kirjasto, olohuone ja biljardisali. Klubiravintolalla on käytössään kahdeksan kabinettia ja pääsali.
Peruskorjauksessa muutettiin hieman tilojen pohjaratkaisua. Klubille saatiin käyttöön uusi lounge-tila purkamalla seinä ja yhdistämällä entisen olohuoneen ja yhden kabinetin tilat toisiinsa. Tiloihin sijoitettiin uusi kirjastotila, ja vanha kirjasto muutettiin ravintolan kabinetiksi.
Uuden lounge-tilan perällä on lasiovin erotettu uusi kirjastotila.
Raikkaampi ilme perinteitä kunnioittaen
Tengbom suunnitteli projektissa Klubin tiloille raikkaamman ilmeen. Tilojen toimivuutta parannettiin pienillä pohjaratkaisujen muutoksella, ja lisäksi päivitettiin pintamateriaaleja, kuten lattiamattoja ja lattiamateriaaleja.
Kaikki uudistukset toteutettiin ottaen huomioon Klubin historian ja perinteet. Arvokas värimaailma ja kulttuurihistoriallisesti tärkeät maalaukset ja teokset ovat edelleen tilojen keskiössä. Helsingin Suomalaisen Klubin uusitut tilat palvelevat sen jäseniä entistä paremmin.
Ravintolan seinillä on esillä arvokasta ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää taidetta.
Kuopion Kelloniemessä sijaitsee Likolahden teurastamo, joka oli toiminnassa 1920-luvulta vuoteen 2012 asti. Alueen omistaja, Atria Oyj, haluaa kehittää aluetta, mutta aluksi on muodostettava käsitys alueen rakennus- ja kulttuurihistoriallisista arvoista sekä säilyneisyydestä. Näin ollen Tengbom laati teurastamosta rakennushistoriallisen selvityksen.
Kohde
Alue sijaitsee vain 3,5 kilometriä Kuopion keskustasta. Kelloniemi kaavoitettiin 1960-luvun puolivälissä, jolloin niemeen osoitettiin öljysatama-, teollisuus- ja varastotoimintoja. Samaan kaavaan kuului myös Kellomäen etelärinteen kupeessa oleva asuinalue, joka toteutettiin 1970-luvulla. Likolahden teurastamoa rakennettu ja laajennettu useassa vaiheessa. Ensimmäiset teurastamorakennukset rakennettiin Likolahteen 1920-luvulla Lihakunnan edeltäjän, Kuopion Karjanmyyntiosuuskunnan toimesta. Nämä rakennukset kuitenkin purettiin myöhemmin uusien tuotantorakennusten tieltä. Vanhimmat nykypäivään asti säilyneet rakennukset, joiden rakennusaika on varmuudella tiedossa, tehtiin 1940- ja 1950-luvulla. Laajennuksia on tehty 1970-, 80- ja 90-luvuilla. Alueella ei ole kaavalla suojeltuja rakennuksia.
Teurastamokompleksiin kuuluu teurastamo, navetta, lihanjalostustehdas ja teurasjätteiden käsittelylaitos. Muita alueella sijaitsevia rakennuksia ovat konttorirakennus, huoltorakennus, lämpökeskus, lähettämö, navetta, klubitalo (entinen toimitusjohtajan asunto), edustussaunana toiminut rantasauna, vuotavarastoja, autopesuloita sekä hallirakennuksia.
Teurastamokompleksiin kuuluu teurastamo, navetta, lihanjalostustehdas ja teurasjätteiden käsittelylaitos. Muita alueella sijaitsevia rakennuksia ovat konttorirakennus, huoltorakennus, lämpökeskus, lähettämö, navetta, klubitalo (entinen toimitusjohtajan asunto), edustussaunana toiminut rantasauna, vuotavarastoja, autopesuloita sekä hallirakennuksia.
Klubirakennus
Klubirakennuksen rakennusvuodesta ei saatu varmuutta. Lihakunnan kuva-arkiston muistiinpanojen perusteella se olisi ollut Likolahdessa jo maa-alueen rakennusten siirtyessä Lihakunnalle vuonna 1919. Likolahdesta on 1930-luvulta peräisin valokuva, jossa klubitalo näkyy. Kiinteistöveroselvityksessä klubirakennuksen rakennusvuodeksi on merkitty 1860, mutta selvityksestä ei käy ilmi, mistä vuosiluku on peräisin. Alue oli osa pappilan torppaa ennen siirtymistään Lihakunnan omistukseen. On mahdollista, että klubirakennus on peräisin jo pappilan ajalta.
Klubitalo 1950-luvulla. kuva: Lihakunta
Työn kuvaus
Selvitystyössä yhdisteltiin eri tietolähteitä. Työ käynnistyi perehtymällä Lihakunnan historiikkeihin. Kuopiossa käytiin paikan päällä Kelloniemessä, kohdetta havainnoitiin ja se valokuvattiin. Lisäksi tietoja etsittiin tilaajan arkistosta, Kuopion kaupunginarkistosta sekä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon valokuva-arkistosta.
Rakennusten nykytila ja keskeiset muutokset käytiin läpi kaavioiden ja luetteloiden avulla. Selvityksen lopussa on inventointiosio, jossa on listattu eri-ikäisten rakennusten säilyneisyys sekä rakennustaiteelliset, kulttuurihistorialliset ja ympäristöarvot.
Selvitys kuvaa alueen rakentumisen nykytilaansa ja sen ajalliset kerrostumat, sekä yksittäisten rakennusten muutokset ja laajennukset. Tarkastelualueen laajuudesta johtuen selvityksessä keskityttiin alueeseen kokonaisuutena, eli selvityksessä tutkittiin erityisesti alueen ulkomuodon, rakennusten massojen ja julkisivujen muutoksia.
Selvityksen tulokset
Likolahden alue ei teollisuusympäristönä edusta puhtaasti mitään aikakautta. Kokonaisuus on paikoin varsin hajanainen, sillä laajennuksia suunniteltaessa ei ole mietitty niinkään aluetta kokonaisuutena, vaan rakennusten toimivuutta teurastusprosessin kannalta. Kuitenkin rakennekerrosten moninaisuus ja hajanaisuus tekevät ympäristöstä omalla tavallaan kiinnostavan ja piirtävät kaaren Likolahden teurastamon kehityksestä vuosikymmenien saatossa.
Sieltä täältä löytyy vielä rakennusosia, jotka ovat suhteellisen hyvin säilyttäneet alkuperäisen ja ajoittain viehättävänkin ulkomuotonsa ja kertovat aikansa teollisuusarkkitehtuurista, mutta jotka ovat rakentamisajankohdalleen varsin tyypillisiä. Huoltorakennus, lihanjalostustehtaan itäjulkisivu ja rantasauna ovat rakennuksia ja rakennusosia, jotka ovat suhteellisen hyvin säilyttäneet alkuperäisen ulkonäkönsä. Myös klubitaloa tulisi tarkastella, vaikka se onkin muuttunut ajan saatossa erityisesti sisätiloiltaan.
Työn tulos on kuvitettu 104-sivuinen raportti. Raportti sisältää mm. pohja- ja julkisivupiirustuksia ja säilyneisyyskaavioita. Rakennushistoriallisen selvityksen lisäksi laadimme alueelle maankäytön yleissuunnitelman, missä esiteltiin useampikin vaihtoehtoinen versio alueen rakentamiskonseptiksi. Lue lisää Kelloniemen maankäyttöuunnitelmasta.
Konttori ja vesitorni 1950-luvun alussa. Kuva: Lihakunnan arkisto
Soukan lähiön eteläpuolella Etelä-Espoossa sijaitsee Soukanniemen idyllinen asuinalue. Aluetta on tarvetta tiivistää ja Tengbomin arkkitehdit kutsuttiin selvittämään alueen historiaa ja arvoja kulttuuriympäristöselvityksen muodossa. Selvitys toimii myöhemmän suunnittelun apuna. Selvityksessä etsittiin vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Kuka huvilat on rakentanut ja miten niissä on eletty? Entä miksi rannoilla on kivilaitureiden raunioita?
”Monet edustavien huviloiden rakennuttajat ja asukkaat ovat lukeutuneet aikansa elinkeino- ja kulttuurielämän eliittiin, rakennusten ja puistojen suunnittelijat aikansa parhaimmistoon.” – Museovirasto
Höyrylaivaliikenne mahdollisti porvariston kesäparatiisin
Mansardikattoiset talot lasikuisteineen reunustavat kaartuvia katuja ja rantaviivassa seisovat sympaattiset saunat ja venevajat. Alueen muutamat hulppeammat huvilat torneineen ja erkkereineen erottuvat joukosta. ”Monet edustavien huviloiden rakennuttajat ja asukkaat ovat lukeutuneet aikansa elinkeino- ja kulttuurielämän eliittiin, rakennusten ja puistojen suunnittelijat aikansa parhaimmistoon”, on kirjattu Museoviraston määritelmään alueesta. Paikka oli siis porvariston kesäparatiisi.
Ajatus muuttamisesta kesäksi toiseen asuntoon juontaa valistusajalla keksittyyn luonnon ihailuun. 1800-luvun alkupuolella se saavutti helsinkiläisen yläluokan, pääasiassa venäläisen kauppiaskunnan ja upseeriston kautta. Romanttinen suhtautuminen maaseutuun ja saaristoon yhdessä höyrylaivaliikenteen kanssa loi mahdollisuuden muuttaa kesäksi saaristoon ja käydä sieltä käsin kaupungissa töissä. Virkamiehet, kauppiaat ja muut liikemiehet rakennuttivat saaristoon kesähuviloitaan, ensin lähisaarille ja niiden täyttyessä etäämmälle.
Soukanniemen huvilayhdyskunnan sosiaalista näyttämöä olivat höyrylaivat, kiviset laivalaiturit ja valoisat odotussalit. Laivat olivat varsinaisia herrasväen laivoja, joihin liittyi olennaisesti tarjoilu ja seurustelu. Ystävälliset lippumatamit huolehtivat matkustajista ja tunsivat heidät kaikki titteleineen päivineen. Kieltolain aikaan saattoipa joku heistä hankkia itselleen lisätienestejäkin. Höyrylaivat liikennöivät Helsingistä Espoon saaristoon kaikkiaan noin 80 vuotta. Laivayhtiöitä oli monia ja useat niistä olivat maanomistajien perustamia edistääkseen huvilatonttiensa myyntiä.
Keisari Aleksanteri III:n vierailu
Soukanniemen historian tärkeimpiä hetkiä oli, kun keisari Aleksanteri III vietti kesää Suomen saaristossa vuonna 1889 ja vieraili amiraali Oscar ja Sophie von Kraemerin luona Villa Fridhemissä. Fridhem on yksi Soukanniemen suurimmista huviloista ja sillä on oma höyrylaivalaituri. Keisarin seurueeseen kuuluivat hänen puolisonsa Maria Feodorovna, Kreikan kuningatar Olga ja osa hovia. Mukana oli kolme huvialusta ja kaksi sota-alusta. Keisaripari illasti isäntäparin kanssa ja keisarinnan kerrotaan myös kiivenneen läheiselle Kasavuorelle maisemaa katsomaan. Vierailusta kertoo kallioon hakattu muistoteksti huvilan lähellä.
Kalastajia ja puuseppiä
Ensimmäiset kesäasunnot olivat kalastajilta vuokrattuja pieniä mökkejä. Nämä entiset kalastajatorpat oli rakennettu parhaille rakennuspaikoille, ja niitä on ollut alueella 1700-luvulta lähtien. Kalastajat muuttivat vuokralaisten saapuessa vaatimattomiin talousrakennuksiin tai ulompiin saariin. Vähitellen torppia laajennettiin ja niiden pihamaille rakennettiin uusia tupia. Kalastus oli Soukanniemen pääelinkeino 1870-luvulle asti. Toinen höyrylaivakauden elinkeino oli puusepänteollisuus. Staffanin saarelle muodostui taitavien puuseppien yhteisö, joka tunnettiin muualla Suomessa puuseppien keskuudessa ”Espoon yliopistona” 1870-luvulta 1930-luvulle saakka. Soukan puusepänverstaat edustivat korkealuokkaista pienimuotoista huonekaluteollisuutta, ja puusepäntyöt jatkuvat saarella edelleen.
Björn Weckströmin ateljee
Soukanniemen vilkkain rakennuskausi oli 1900-1920-luvuilla. Huvilakauden kukoistuksen jälkeen Soukanniemi on vähitellen muuttunut ympärivuotisesti asutuksi alueeksi. Alueelle on rakennettu runsaasti omakotitaloja 1950-luvulta lähtien. Näihin taloihin kuuluu myös taiteilija Björn Weckströmin ateljee, joka on varsinainen helmi. Ateljeen sisätiloissa on esillä teoksia uran varrelta, terassilla ja pihalla on patsaspuisto. Weckströmin töistä tunnetuin on epävirallinen kansallisaarteemme, Star Wars-elokuvissa esiintynyt prinsessa Leian kaulakoru ”Planetaariset laaksot”. Ateljeehen voi sopia tutustumiskäyntejä, suosittelemme!
Tieto jäsenneltiin napakan kartan muotoon
Pohdimme pitkään, miten esittäisimme keräämämme tiedon helposti löytyvässä ja vertailukelpoisessa muodossa. Päädyimme esittämään rakennusten ominaisuudet ja arvot omina inventointikortteinaan ja alueiden omaisuudet omina. Rakennuksista kirjattiin ylös rakennushistoria, rakennuksen muoto, korkeusasema, julkisivujen jäsentely, rakennusmateriaalit ja värit. Alueista käytiin läpi maastonmuodot, tiet, tontit, pihapiirit ja rakennusten sijainti, piharakenteet sekä elinkeinotoiminta. Kaikista kohteista arvioitiin säilyneisyys, kuinka arvokas kohde on ja mitä siitä tulee säilyttää. Näin saimme aikaan napakan kartan, jossa selkeästi esitetään mihin ja millä tavalla alueelle voidaan rakentaa.
Alueen rakennukset iän/aikakauden mukaan jaoteltuna
Autotalon tornit muodostavat yhden kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Autotalossa on liike- ja toimistotilaa noin 25 000 m², ja suurelta osin tiloissa on erinomaiset näköalat sekä alun perin korkealuokkaiset sisustusmateriaalit ja -detaljit. Yleiset tilat ovat ajan myötä kuluneet ja alimpien kerrosten selkeys on kärsinyt toimintojen muuttumisesta.
Tengbom toteutti Erik Wikerstålin (ent. Wikerstål Arkkitehdit) kautta Wingårdhsin alkihankkijana Ruotsin Kansallismuseon restauroinnin. Yleisölle kaikin tavoin valoisamman museon ovet avattiin uudelleen lokakuun 13. päivä 2018.
Viidessä vuodessa Kansallismuseo purettiin ensin osiin osoittaen suurta kunnioitusta, hienotunteisuutta ja taitoa, jonka jälkeen se uudelleenrakennettiin päivitetyksi, moderniksi ja saavutettavaksi versioksi itsestään. 150 vuoden aikana museota on peruskorjattu ja uudistettu erilaisiin ihanteisiin perustuen: ikkunoita on suljettu, alakattoja rakennettu ja pohjapiirrosta muutettu. Statens fastighetsverkin toimeksiannosta Tengbom on yhdessä Wingårdhin kanssa vertauskuvallisesti avannut museon silmät antaessaan valon tulvia rakennukseen ja näin uudelleenrakentanut yhteyden sen ulkopuolella sijaitsevaan kaupunkiin.
”Toimeksiantomme oli palauttaa Friedrich August Stülerin suunnittelema rakennus alkuperäiseen tarkoitukseensa sovittaen museotoiminta tämän päivän ihanteisiin ja julkisen rakennuksen tarpeisiin ja odotuksiin”, selittää Erik Wikerstål, Tengbomin vastaava arkkitehti.
Projekti on ennen kaikkea sisältänyt merkittäviä teknisiä uudistuksia, joissa keskityttiin henkilöturvallisuuteen, paloturvallisuuteen, ilmastoon ja esteettömyyteen. Lopputuloksena on museo, joka on parempi sekä vierailijoille, taiteelle että siellä työskentelevälle henkilöstölle.
Valopihat valokeilassa
Valopihan lattiaa korotettiin, jotta saatiin tilaa uusille ilmastointilaitteille, jotka puhaltavat kohti Blasieholmenin kalliota. Kirkkosalin lattia laskettiin alkuperäiseen tasoonsa, jotta tulotasanteesta saatiin yhtenäinen. Samasta syystä kahdeksan ikkunaa sijoitettiin valopihan ympärille linjaan oviaukkojen kanssa.
Eteläinen valopiha sai merkittävän lisäyksen hissitornin muodossa. Se on suunniteltu kuin suureksi ääntä vaimentavaksi laatikoksi, joka toimii kuten alttarikaappi. Sen kahden suuren oven suojissa sijaitsee seminaareihin tarvittavat näytöt ja muu tekniikka.
Erik Wikerstål hissitornin edessä.
”Ainoa lisäyksemme muotokieleen on periaatteessa punos, jota löytyy hissitornista sekä pienemmästä betonisesta huoltorakennuksesta museon takapihalta”, kertoo Erik.
Molemmat valopihat on avattu sekä kohti museon sisätiloja että taivasta. Uudet lasiset kattokupolit päästävät päivänvalon sisään ja auttavat luomaan tilaan miellyttävän akustiikkan. Syntyvä ääni kohoaa ylös kattoon jakautuen siellä pienien lasipyramidien avulla seinille, johon ääni pysähtyy läpivärjätyn akustiikkarappauksen ansioista.
Vuonna 2013 Wingårdhs ja Wikerstål Arkkitehdit voittivat Statens fastighetsverkin hankinnan Kansallismuseon peruskorjauksesta. Projekti on saanut Ruotsissa mm. vuoden 2018 Kivipalkinnon ja Wingårdhs ja Wikerstål ovat Vuoden 2018 Betoniarkkitehteja Kansallismuseon takapihalle suunnittelemastaan huoltorakennuksesta. Wikerstål Arkkitehdit yhdistyivät osaksi Tengbomia vuonna 2017.
Betoninen huoltorakennus sijaitsee Kansallismuseon takapihalla.
Waldemarsudde (~Waldemarin niemi) Tukholman Djurgårdenissa on ainutlaatuinen ympäristö, johon sisältyy suuria elämyksiä. Se on yhdistelmä kaunista maaseutumaisemaa, kiehtovia historiallisia rakennuksia, ja fantastista taidetta. Ennen kaikkea Waldemarsudde liitetään prinssi Eugeniin, joka oli kasvitieteilijä, taidemaalari ja taiteen kerääjä, ja asui paikassa 1900-luvun alussa.
Prinssi Eugenin perintö
Palatsi rakennettiin vuosina 1903-1905 prinssi Eugenin toimeksiannosta. Suunnittelija on arkkitehti Ferdinand Boberg. Galleriarakennus lisättiin 1913 prinssin laajaa taidekokoelmaa varten. Prinssin kuoltua 1947 kokonaisuus siirtyi testamenttilahjoituksena valtiolle, joka hallinnoi sitä museona. Waldemarsudde on yksi Ruotsin tunnetuimmista ja kävijämäärältään suurimmista museoista. Se on suojeltu ja se on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennusperinnöksi vuodesta 1993 lähtien.
Photo: Nina Broberg
Vastuullista ylläpitöä ja kehitystä
Meillä on puitesopimus Waldemarsuddenin arkkitehtisuunnitelutehtäviin. Toimimme myös konsultoivassa roolissa. Vastaamme suojellun kohteen ylläpidosta ja kehittämisestä yhteistyössä Ruotsin valtion kiinteistöyhtiön (National Property Board of Sweden) sekä Prins Eugens Waldemarsudde -museon kanssa. Työskentelemme arkkitehtuurin, rakennussuojelun, teknisten kysymysten ja viranomaisvaatimusten välimaastossa. Laadimme korjaussuunnitelmia yhteistyössä muiden konsulttien kanssa. Hoidamme myös lupa-asiat ja laadimme pitkän tähtäimen korjaus- ja restaurointisuunnitelmia.
Sopeuttamista ja tulevaisuuden visioita
Yksi monista suunnittelemistamme muutostöistä on museokaupan ja eteishallin uudistaminen. Muutostyössä parannettiin pääsisäänkäynnin esteettömyyttä sekä ulko- että sisäpuolelta. Lisäksi olemme työskennelleet ympäristöön, valaistukseen, akustiikkaan, puistoalueen hoitoon ja sisätilojen huoltoon liittyvien kysymysten parissa. Yksi kehitysehdotuksistamme on vanhan pellavaöljymyllyn kunnostaminen ja avaaminen yleisölle.
Photo: Sten Jansin
Photo: Sten Jansin
Photo: Sten Jansin
Photo: Sten Jansin
Photo: Sten Jansin
Photo: Sten Jansin
Monimutkaisia projekteja, erityiset vaatimukset
Waldemarsuddenin projektit ovat usein monimutkaisia. Museoympäristössä esiin nousevat ympäristö-, tekniset-, logistiset ja tilaohjelmaan liittyvät haasteet ovat usein tavanomaisesta poikkeavia. Pyrimme tekemään muutokset kohteen kultuurihistoriallista arvoa kunnioittaen, mutta niin, että ne palvelevat tämän päivän tarpeita.
Tarvitaan tiivistä yhteistyötä
Projektin aikainen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää. Usein teknisten asiantuntijoiden puoleen käännytään jo varhaisessa vaiheessa. Meillä on tiiviit ja pitkäkestoiset yhteistyösuhteet hallinnon, vuokralaisten, viranomaisten, erikoisosaajien, muiden konsulttien ja käsityöläisten ja urakoitsijoiden kanssa. Tämänkaltainen työ edellyttää lujaa projektinhallinta-, yhteistyö- ja aloitekykyä sekä kokonaisvaltaista näkemystä.
Albergan kartanon peruskorjaus
Röttelöstä Ruususeksi
arkkitehtuuri, kestävä kehitys, kulttuuriperintö
korjaus & muutos
Paikka:
Espoo
Ajankohta:
1991-1995
Kerrosala:
1000 k-m2
Espoon Leppävaarassa sijaitseva Albergan kartano peruskorjattin ja restauroitiin, osin myös rekonstruointiin 1990-luvulla.
Kartano tunnetaan myös nimellä Sokerilinna, koska nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun lopulla osin sokerilaatikoissa käytetystä puutavarasta. Äkkiseltään erikoiselta vaikuttava rakenneratkaisu on looginen, sillä rakennuttaja oli Töölön Sokeritehtaan omistaja Kiseleff. Materiaalitehokkuuden esimerkki 1800-luvulta!
Kartano tunnetaan myös nimellä Sokerilinna.
Albergan kartanon omistaa nykyään Espoon kaupunki.
Grand Hôtel
Pitkä pesti - vuosisata yhteistyötä
arkkitehtuuri, kulttuuriperintö
hotellit & ravintolat, korjaus & muutos
Asiakas:Vectura fastigheter, Grand Hôtel
Paikka:
Tukholma
Ajankohta:
2010-2016
Rakennuttaja:
Pefo Bygg, Skanska, Kungsfiskaren
Olemme työskennelleet Tukholman Grand Hôtelin parissa jo liki vuosisadan. Ivar Tengbom laati 1920-luvulla muutossuunnitelmat hotellin julkisivulle, aulalle ja Vapensalen -juhlatilalle. Hotellin pariin palattiin jatkamaan Ivarin työtä viimeksi vuonna 2014. Tällä kertaa päivitettiin aula seuraavalle aikakaudelle.
Nykyaikaiset ratkaisut vaalivat vanhaa
Aula on hotellin sydän ja kasvot, sen julkisin ja näkyvin tila. Hotellin historian kannalta merkittävien yksityiskohtien säilyttäminen ja esiintuominen oli äärimmäisen tärkeää sekä asiakkaalle että meille. Halusimme, että tila olisi toimiva ja tunnelmaltaan nykyaikainen, kuitenkin niin, että samalla rakennukseen kohdistuvat rakennussuojelu- ja esteettömyysvaatimukset täyttyisivät.
”Palautimme tilaan Ivar Tengbomin 1920-luvulla tekemien muutosten hengen ja samalla lisäsimme nykyaikaisia ratkaisuja.”
– Karin Hagelberg, arkkitehti
Kuva: Åke E:son Lindman
“Tottakai yhteistyö Grand Hôtelin kanssa tuntuu erityiseltä, kun se on jatkunut jo Ivar Tengbomin päivistä asti. Palautimme tilaan Ivar Tengbomin 1920-luvulla tekemien muutosten hengen, ja samalla lisäsimme sinne nykyaikaisia ratkaisuja,” kertoo arkkitehti Karin Hagelberg.
Valoisa, tyylikäs tila puhuttelee
Konseptimme pohjalta aulatila sai valoisan ja tyylikkään ilmeen. Nykyaikaiset toiminnot ja tekniikka on kytketty saumattomasti historialliseen miljööseen. Uusi marmorilattia, piilotettu äänentoisto- ja epäsuora valaistusjärjestelmä ovat vain pieni osa muutoskokonaisuudesta, joka tuo aulan seuraavalle aikakaudelle.
Kuva: Åke E:son Lindman
Kaunis kipsikoristein varustettu katto on nostettu esiin uudella tavalla ja hotellin vanhoja piirteitä on yhdistelty hätkähdyttävästi uusien yksityiskohtien kanssa. Uusien luiskien ja kaiteiden ansioista aula on nyt täysin esteetön.
Hotellihuoneita päivitettiin huolella
Vuodesta 2010 lähtien olemme antaneet uuden elämän suurelle osalle hotellihuoneita, viimeksi kolmannessa kerroksessa ja kuninkaallisen rakennuksen neljännessä kerroksessa. Monet huoneistoista on suunniteltu joustavaan käyttöön. Esimerkiksi perinteiset pariovet takaavat, että vierekkäiset huoneet ovat todella yhteydessä toisiinsa. Toisiin huoneisiin taas on lisätty ranskalaiset parvekkeet, jotta niihin saadaan lisää valoa. Kylpyhuoneissa on käytetty Carraran marmoria.
