Arkisto

Suunnittelu­johtaja Petrus Laaksonen muokkaa historiaa ja kehittää tulevaisuutta

2024-10-18

Tengbomin suunnittelujohtaja Petrus Laaksonen arvostaa ajatonta arkkitehtuuria ja näkee paljon potentiaalia vanhassa rakennuskannassa. Häntä kiehtoo luova ongelmanratkaisu, joka korostuu etenkin korjausrakentamisessa.

Tengbomin suunnittelujohtaja Petrus Laaksosen mielestä arkkitehtuurin tulee tavoitella aikaa kestäviä ratkaisuja pinnallisten trendien sijaan. Ajatus on kulkenut hänen matkassaan läpi urapolun aina koulunpenkiltä nykyiseen tehtäväänsä. Petrus valmistui Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitokselta vuonna 2010 pääaineenaan rakennussuunnittelu. Sivuaineena hän opiskeli yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua sekä arkkitehtuurin historiaa.

”Käytännössä olen päässyt toteuttamaan jossain määrin kaikkia näitä osa-alueita erilaisissa työprojekteissa”, Petrus sanoo.

Petruksen kipinä erityisesti korjausrakentamista kohtaan vahvistui, kun hän aikoinaan aloitti työuransa kesätyöharjoittelijana arkkitehtitoimistossa Keski-Italiassa. Tutustuminen maan rakennusperinteisiin antoi arvokkaita näkökulmia ja laajensi omaa ymmärrystä alasta.

”Italiassa rakennuksia muokataan hyvin luovasti erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vanhasta kirkosta voidaan tehdä vaikkapa ruokakauppa.”

”Toki harjoittelijana en juurikaan päässyt tekemään varsinaista suunnittelutyötä, mutta kokemus oli antoisa. Sain paljon vaikutteita vanhan rakennuskannan hyödyntämiseen, sillä Italiassa rakennuksia muokataan hyvin luovasti erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vanhasta kirkosta voidaan tehdä vaikkapa ruokakauppa”, Petrus kertoo.

Diplomityössään hän käsitteli Kruununhaan vanhojen arvokiinteistöjen kehittämistä ja jälkiasennushissien sijoittamista niihin. Aihe tarjosi mahdollisuuden syventyä korjausrakentamisen ja luovan uudistamisen teemoihin.

”Kun vanhoihin kiinteistöihin suunnitellaan muutoksia, pohdittavaksi tulevat useimmiten tilojen kulttuurihistorialliset arvot ja niiden vaikutus mahdollisiin ratkaisuihin”, Petrus avaa.

Yhdessä tekemistä – suunnittelijan vapautta ja luovuutta korostaen

Petrus on työskennellyt Tengbomilla vuodesta 2019. Tätä ennen hän työskenteli Tengbomin edeltäjässä, Eriksson Arkkitehdeillä sekä kahdessa muussa toimistossa. Petrus on ollut mukana suunnittelemassa useita merkittäviä korjaus- ja uudisrakennushankkeita pääkaupunkiseudulla yli viidentoista vuoden aikana.

Nykyisessä tehtävässään Tengbomin suunnittelujohtajana hän on toimiston keskeinen linkki luovan työn ja käytännön toteutuksen välillä sekä toimii yhteyshenkilönä asiakkaiden ja sidosryhmien suuntaan. Suunnittelujohtajana hän pyrkii tarjoamaan kollegoilleen rauhalliset puitteet työn toteuttamiseen mielenkiintoisissa projekteissa. Asiakkaiden suuntaan tärkeintä on luoda luottamuksellinen tunne siitä, että jokainen projekti otetaan vakavasti ja viedään ammattitaitoisesti alusta loppuun saakka.

”Silloin tietää onnistuneensa, jos asiakas kokee työpanoksemme tuoneen hankkeelle lisäarvoa, on kyse sitten aikataulullisesta sujuvuudesta, tilallisista ja arkkitehtonisista ratkaisuista tai taloudellisesta näkökulmasta”, Petrus kiteyttää.

”Korjausrakentamisessa on tärkeää ammentaa vanhan rakennuksen arkkitehtuurista ja hengestä, löytää sille ikään kuin uusi tarina kopioimatta suoraan vanhaa.”

Tengbomia hän kuvailee kuuntelevaksi, monipuoliseksi ja joustavaksi toimistoksi, joka ymmärtää asiakkaan toiveita ja tavoitteita – silloinkin, kun ne eivät ole tilaajalle vielä täysin kirkkaita. Lisäksi toimistolla on pitkä kokemus tilojen käytön suunnittelusta ja syvällinen ymmärrys arkkitehtuurin perinteistä. Osaaminen ulottuu perinteisen suunnittelutyön lisäksi kattamaan kokonaisvaltaiset kiinteistökehityksen prosessit.

”Olemme monipuolisia tekijöitä, ja esimerkiksi korjausrakentamisessa meidät tunnetaan yhtenä Suomen ammattitaitoisimmista toimistoista”, Petrus summaa.

Hän muistuttaa, että yhteistyö Ruotsin toimiston kanssa laajentaa asiantuntijuutta ja tekee heidän osaamisestaan erottuvaa. Tätä yhteyttä on jo hyödynnetty joissakin hankkeissa, ja jatkossa siihen keskitytään entistä enemmän.

”Tengbomilla tärkeä lähtökohta suunnittelutyössä on kollektiivinen tekeminen, jossa jokainen asiantuntija pääsee tuomaan esiin oman näkemyksensä ja osaamisensa eri projekteissa. Emme sanele tekemistä tiukasti ylhäältä alaspäin, vaan luotamme ammattilaisiimme ja pyrimme antamaan heille vapauksia ja mahdollisuuksia – tilaa luovuudelle.”

Onnistunut arkkitehtuuri kestää aikaa

Petrukselle hyvä arkkitehtuuri näyttäytyy ajattomina ratkaisuina, jotka säilyttävät arvonsa ja estetiikkansa vuosikymmeniä – ellei jopa satoja vuosia.

”Minua kiehtoo kestävä ajattelu. Uuden rakennuksen ei pidä näyttää ilmeeltään vanhentuneelta 15 vuoden päästä valmistumisesta.”

Autotalo illalla

Yhtenä sydäntä lähimpänä olevista projekteista työurallaan Petrus mainitsee 1958 rakennetun Helsingin Autotalon peruskorjauksen, jossa hän toimi vastaavana arkkitehtina. Kampissa kohoavat Autotalon tornit muodostavat yhden kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Hankkeessa korttelin rakennuksille tehtiin kunnostus- ja perusparannussuunnitelmat kiinteistön ilmeen kohentamiseksi ja yhtenäistämiseksi.

”Kun Autotalon suunnittelu aikoinaan aloitettiin, alue oli vielä ikään kuin ”laitakaupungin” rajamailla, eikä ensimmäisen kerroksen katutilaa voinut kuvailla erityisen kutsuvaksi. Lopputuloksena rakennus ja sen ympäristö kohenivat huomattavasti. Katutasolla avattiin ravintolamaailma ja toimistotornikin saatiin vuokrattua täyteen kiinteistön ilmeen parannuttua”, Petrus kertoo.

Autotalo on hänen mukaansa hyvä esimerkki siitä, miten rähjäiseksi luokiteltavasta rakennuksesta kuoriutuu parhaimmillaan aktiivinen ja vilkas osa kaupunkikuvaa. Tengbom on myös suunnitellut sen katolle vuonna 2021 Sky Loungen, joka on uniikki juhla- ja kokoustila upeiden maisemien äärellä.

”Korjausrakentamisessa on tärkeää ammentaa vanhan rakennuksen arkkitehtuurista ja hengestä, löytää sille ikään kuin uusi tarina kopioimatta suoraan vanhaa”, Petrus sanoittaa.

Ongelmanratkaisu vaatii luovaa ajattelua

Petruksen mukaan kaupunkikuvan ja olemassa olevan rakennuskannan uudistamisessa keskeistä on kiinteistönomistajien halu panostaa rakennuksen kehitykseen pitkällä tähtäimellä.

”Mielestäni Suomessa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia rakennuksia nykyistä paljon monipuolisemmin. Tällä hetkellä rakennuskantaa joko suojellaan niin tiukasti, ettei muutosmahdollisuuksia ole, tai sitten vanhat rakennukset puretaan kokonaan ja tilalle rakennetaan uutta”, Petrus pohtii.

Hän toteaa, että ongelmanratkaisu on yksi esimerkki suunnittelijan luovuuden käytöstä, joka korostuu etenkin korjausrakentamisessa. Luovuus auttaa löytämään uusia näkökulmia, kehittämään innovatiivisia ratkaisuja ja soveltamaan aiempaa tietoa uusissa yhteyksissä.

”Luovuus ei tarkoita vain visuaalisesti kauniiden asioiden, kuten kaarien, suunnittelua, vaan myös kykyä hyödyntää sitä käytännön ratkaisuissa”, Petrus täsmentää.

Johtamisen ja luovan työn vastapainoksi Petrus rentoutuu pelaamalla sulkapalloa. Hän innostui lajista jo vuosia sitten vanhan työporukan kanssa, ja pelaaminen jatkuu edelleen säännöllisesti entisen kollegan seurassa. Työn ulkopuolella arki kuluu pitkälti perhe-elämän ja harrastusten parissa. Petruksen tytär harrastaa muodostelmaluistelua, ja harjoituksia on viidesti viikossa. Tämä tarkoittaa lukuisia kuskailuvuoroja. ”Sekin on ihan mukavaa irtiottoa työasioista,” Petrus toteaa.

Kuvat: Galina Berezina

Elina Järvelä näkee arkkitehtuurin rajapintana rakennuksen ja ihmisen välissä

2024-04-16

Arkkitehti Elina Järvelää inspiroi arkkitehtuurissa erityisesti se, että siinä yhdistyvät humanistinen näkökulma ja tekninen osaaminen. Arkkitehtuurin hän näkee rajapintana ihmisen ja rakennuksen välissä. Korjausrakentaminen ja rakennusten historia ovat lähellä Elinan sydäntä, ja monipuolisessa työssään hän hyötyy paitsi arkkitehdin, myös insinöörin koulutuksestaan.

Elina Järvelä
Kuva: Galina Berezina

Arkkitehti Elina Järvelä on työskennellyt Tengbomilla reilun parin vuoden ajan. Sitä ennen hän ehti työskennellä opiskeluaikanaan muutamassa eri arkkitehtitoimistossa, yliopistolla sekä julkisella sektorilla rakennusvalvonnassa ja Senaatti-kiinteistöillä. Aalto-yliopistosta valmistunut arkkitehti luki pääaineenaan arkkitehtuurin historiaa ja teoriaa. Lisäksi häneltä löytyy takataskustaan myös insinöörin tutkinto.

Elinan työpöydälle mahtuu Tengbomilla korjausrakentamisen projekteja, ja niiden lisäksi esimerkiksi rakennushistoriaselvityksiä sekä työskentelyä kestävän kehityksen tiimissä. Elina on myös toimiston luottamushenkilö.

Korjausrakentamista ymmärretään yhä paremmin

Korjausrakentaminen on ollut Elinan intohimo jo opintojen aikana, ja sen parissa hän Tengbomilla pääasiassa työskenteleekin. Korjausrakentamisessa Elinaa inspiroi erityisesti sen tiukka konteksti.

“Olemassa oleva rakennus rajaa suunnittelumahdollisuuksia paljon enemmän kuin uudisrakentaminen, ja luovuuttaan pääsee käyttämään eri tavalla. Korjausrakentamisen parissa työskentely tuo myös mukavaa vaihtelua päiviin, sillä kohteessa tai työmaalla pääsee käymään usein sekä suunnittelu-, purku- että rakennusvaiheessa”, hän kertoo.

Elina näkee, että korjausrakentamiseen liittyvä kiinnostus ja sitä myötä myös osaaminen on arkkitehtuurin kentällä laajentunut, ainakin kestävyysnäkökulmien suuntaan, ja siihen kannustetaan yhä enemmän aina EU-tasolta lähtien.

“Ainakin omassa arkkitehtikuplassani tuntuu ilokseni olevan trendi, että korjausrakentamista tehdään yhä enemmän”, Elina kertoo.

”Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa.”

Hän myös toivoo, että tulevaisuudessa korjausrakentamista tehtäisiin yhä useammin hyvissä ajoin, ja että pienempiinkin korjaustarpeisiin tartuttaisiin nykyistä aiemmin. Korjaustarpeiden ehkäisemisessä auttaa tietysti oikea-aikainen huolto. Rakennusvanhusten hoivaketjun toimiminen huollosta peruskorjauksiin tukisi myös rakentamisen kestävyyttä esimerkiksi siten, että se pidentäisi suurempien korjaustarpeiden välejä.

“Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa”, Elina toteaa.

Työn monipuolisuus viehättää

Elinan työssä korjausrakentamisen pitkiäkin suunnitteluprojekteja tasapainottavat rakennushistoriaselvitykset, joita Tengbomilla tehdään muutaman työntekijän tiimissä, ja jotka ovat usein parin–kolmen kuukauden mittaisia projekteja. Selvitysten tekemiseen liittyy paljon tekstin tuottamista ja paikan päällä dokumentointia.

“Ylipäätään arkkitehdin työssä on parasta sen monipuolisuus ja vuorovaikutteisuus eri tahojen kanssa. Työpäivät ovat erilaisia ja mallintamisineen, kohde- ja työmaavierailuineen, tekstin tuottamisineen ja palavereineen”, Elina sanoo.

Monipuolisissa työtehtävissään Elina kokee hyötyvänsä myös insinöörin koulutuksestaan.

“Vaikka olen tehnyt insinöörin töitä suhteellisen vähän, koen, että koulutuksestani ja pienestä alan työkokemuksesta on minulle hyötyä myös arkkitehtina. On esimerkiksi luontevaa kommunikoida muiden suunnittelijoiden kanssa, kun ymmärtää myös heidän näkökulmaansa sekä ammattisanastoa”, hän kertoo.

”Kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden.”

Mielenkiintoisena työtehtävänä Elina näkee myös rakentamisen kestävyyden eri osa-alueiden integroimisen suunnitteluun. Häntä kiinnostaa erityisesti erilaisten kestävyysnäkökulmien yhteensovittaminen.

“Olin juuri palauttanut diplomityöni, kun Tengbomin Sustainable by Tengbom-työkalu julkaistiin. Diplomityössäni olin tutkinut ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden rajapintoja historiallisesti arvokkaan rakennuksen kontekstissa. Oli mielenkiintoista huomata, että olin saanut samansuuntaisia tuloksia, kuin mitä diplomityötäni paljon laajemman Kestävyyslabra -työkalunkin avulla käy muun muassa ilmi: kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden”, Elina kertoo.

Rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä

Elinaa inspiroi arkkitehtuurissa mahdollisuus yhdistää teknistä ja humanistista lähestymistapaa.

“Arkkitehtuuri on ikään kuin rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä. Hyvä arkkitehtuuri on tasapainoista, ja siinä on huomioitu eri sidosryhmien arvot – ja tietysti se myös näyttää ja tuntuu muillekin aisteille hyvältä. Minulle arkkitehtuuri on enemmän fiilis, mutta se fiilis rakennetaan fyysisistä kappaleista”, Elina toteaa. “Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu. Sitä tehdään ihmisille, joten täytyy olla empaattinen ja ihmisläheinen, sekä pystyä aistimaan ja uppoutumaan kontekstiin ja kulttuuriin. Samalla pitää olla teknistä osaamista”, hän jatkaa.

Humanistisesta näkökulmasta arkkitehtuuriin liittyy myös ristiriitoja – esimerkiksi tilaajat, joiden kanssa arkkitehti työskentelee, eivät välttämättä osaa ottaa loppukäyttäjien tarpeita riittävästi huomioon.

“Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu.”

“Tarvittaisiin siis enemmän osallistamista, jotta nämä tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Toisaalta liian yksilöllistäkään suunnittelua ei voi tehdä, jos haluaa tehdä muuntojoustavaa tilaa, mikä puolestaan on ekologisen kestävyyden näkökulmasta järkevää”, Elina pohtii.

Lisäksi arkkitehdin täytyy ymmärtää suunniteltavan tilan tai rakennuksen kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti. Esimerkiksi asuntorakentamisessa asumisen tarpeet vaihtelevat elämäntilanteesta ja kulttuurista toiseen.

“Länsimainen ajatus tilasta ei sovi kaikille. Toisaalta, kun rakennetaan tiettyyn ympäristöön, on tärkeää ymmärtää tehtävän konteksti ja peilata suunnitelmaa siihen”, Elina pohtii.

Luottamushenkilö ja sarjaharrastaja

Monipuolisen työn lisäksi Elinan mielestä parasta Tengbomilla ovat mainiot työkaverit sekä toimiston työkulttuuri: on vastuuta ja vapautta. Innostavaa on myös se, miten paljon työn ohessa oppii uutta. Myös toimiston ammattimainen johto saa häneltä kehuja. Tengbomin luottamushenkilönä Elina on lisäksi päässyt tutustumaan muihin työntekijöihin paremmin.

“Minusta Tengbomilla vallitsee hyvä yhteishenki. Avoin keskustelukulttuuri on tässä avainasemassa”, Elina sanoo.

Työnsä vastapainoksi Elina tunnustautuu paatuneeksi sarjaharrastajaksi.

“Olen harrastanut sirkusta, ja itse asiassa myös työskennellyt sirkuskoulun apuopettajana. Opinto- ja työkiireiden myötä sirkus jäi, mutta nyt olen harrastanut vähän kaikkea muuta mielialan ja sesongin mukaan, esimerkiksi tanssia, melontaa ja joogaa”, hän kertoo.

Lisäksi työlle tuovat vastapainoa läheiset, niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin sellaiset.

“Pidän myös luonnossa liikkumisesta ja haaveilusta. Ja toisinaan myös niiden haaveiden toteuttamisesta”, Elina virnistää.

Rakennushistorialliset selvitykset tukevat kulttuurista kestävyyttä ja identiteettiä

2024-03-20

Rakennushistoriallinen selvitys kertoo rakennuksen tarinan menneisyydestä nykyhetkeen. Kestävän kehityksen näkökulmasta selvitykset ovat monella tapaa tärkeitä. Tällä hetkellä selvityksistä saatavia tietoja hyödyntävät lähinnä ammattilaiset, mutta rakennusten historia ja taustat esimerkiksi materiaalivalintojen takaa kiinnostaisivat varmasti laajempaakin yleisöä. Tieto auttaisi myös ymmärtämään ja kunnioittamaan rakennettua ympäristöä.

70-luvun betonirakennus.
Koskelan kirjasto on valmistunut vuonna 1972. Kuva: Elina Järvelä.

Tengbomin arkkitehdit Elina Järvelä ja Carita Lonka työskentelevät vanhan ymmärtämisen ja arvostamisen äärellä. Kiinnostus ja kunnioitus vanhaa kohtaan näkyi jo arkkitehtien opinnoissa; molempien pääaineena oli arkkitehtuurin historia ja teoria. Rakennushistorialliset selvitykset ovat tärkeässä roolissa sekä Elinan että Caritan työssä Tengbomilla.

Rakennushistoriallinen selvitys eli RHS on raportti, joka avaa rakennuksen tai rakennuskokonaisuuden historiaa, muutoksia ja nykyhetkeä. Se kertoo, miksi rakennus on sellainen kuin se on.

“Rakennushistoriallisia selvityksiä pyydetään yleensä, kun rakennuksen käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, kiinteistöä kehittää tai laajentaa, rakennukselle pohditaan suojelumerkintää, tai se halutaan purkaa. Viranomaiset vaativat selvityksen tekoa osana kaavoitus- ja rakennuslupaprosesseja varsinkin, jos rakennus on suojeltu, tai sillä on mahdollisia muita arvoja”, Carita avaa ja lisää: “Myös laajempia alueita käsittäviä kulttuuriympäristöselvityksiä tehdään usein kaavoituksen yhteydessä”.

Vanhaa korjatessa RHS auttaa välttymään yllätyksiltä.

“Korjausrakentamisen volyymi kasvaa koko ajan. Se on välttämätöntä, sillä mitä enemmän rakennetaan uutta, sitä enemmän tulee olemaan korjattavaa ja huollettavaa. Rakennushistoriallinen selvitys tarjoaa hyvät työkalut olemassa olevan ymmärtämiseen ja sujuvoittaa korjausprosessia”, Elina kertoo.

Lummintie 15
Rakennushistoriaselvityksen kohde Oulunsalossa. Kuva: Oulun kaupunginarkisto.

Rakennushistorialliset selvitykset tukevat kestävää kehitystä

Rakennetun ympäristön kestävän kehityksen osa-alueiksi nähdään ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, lisäksi joukkoon lasketaan usein myös kulttuurinen kestävyys.

“Kestävyyden eri osa-alueet eivät ole usein ristiriidassa keskenään. Rakennushistorialliset selvitykset ovat kulttuurisen kestävyyden ytimessä, mutta ne tukevat myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä, sillä RHS tarjoaa tietoa siitä, miten voidaan suunnitella mahdollinen korjaus, tai vaikka laajennus monen eri osa-alueen näkökulmasta kestävästi”, Elina kertoo.

Alueellisen identiteetin näkökulmasta on tärkeää, että kulttuuri säilyy ja siirtyy seuraaville sukupolville. Olemassa oleva rakennuskanta kuluu käytössä, mutta siihen sitoutuu ja kertyy ajan myötä paljon aineetonta kulttuuriperintöä.

“Rakennusperintö käsittää fyysisten rakennusten lisäksi muun muassa perinteisten rakennustapojen ja niihin liittyvän tietotaidon säilymisen ja siirtymisen eteenpäin. Suomessa perinteistä rakennustapaa on esimerkiksi puu- ja hirsirakentaminen”, Carita avaa.

Kyseiset rakennustavat sopivat myös ilmastoomme ja ympäristöömme, vaikka ilmastonmuutos aiheuttaakin haasteita koko olemassa olevalle rakennuskannalle. Kulttuurisen kestävyyden huomioiminen edesauttaakin usein myös rakennushankkeiden ekologista kestävyyttä, perinteiset rakennustavat kun ovat usein myös ekologisia ja kullekin alueelle sopivia.

Kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien huomioon ottamiseen Tengbom on kehittänyt Kestävyyslabra Sustainable by Tengbom -työkalun. Kestävyyslabra on kattava yhteistyön ja suunnittelun työkalu, joka auttaa huomioimaan hankkeiden kestävyyttä eri näkökulmista.

Lummintie 15 Oulunsalossa.
Lummintie 15 Oulunsalossa. Kuva: Elina Järvelä.

Selvityksillä olisi tarjottavaa myös kaupungin kokijoille

Selvitykset helpottavat ammattilaisia, mutta niistä saatava tieto voisi ilahduttaa myös kaupunkitilan käyttäjiä.

“Tällä hetkellä selvitykset tuskin tavoittavat kovin laajaa joukkoa kaupunkilaisia. Selvitykset voisivat tarjota arvokasta tietoa ammattilaisten lisäksi myös kaupungin kokijoille. Tiedon avulla tuttuja rakennuksia saattaisi katsoa uudella tavalla”, Carita miettii.

Rakennushistorialliset selvitykset kertovat alueen historiasta. Oman alueen historian ymmärtäminen voi esimerkiksi vahvistaa asukkaiden identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä rakennushistoriallisia selvityksiä käyttävät lähinnä ammattilaiset, mutta Carita ja Elina näkevät potentiaalia siinä, että rakennushistoriallisista selvityksistä saatavaa tietoa hyödynnettäisiin laajemminkin.

Rakennushistoriallinen selvitys auttaa sukeltamaan syvemmälle rakennuksen ja alueen historiaan. RHS kertoo, miksi rakennus on sellainen kun se on ja avaa esimerkiksi materiaalivalintoja.

“Sen tiedostaminen, miksi tiettyyn materiaaliin tai rakennustapaan on päädytty, voisi auttaa arkkitehtuurin ymmärtämisessä ja arvostamisessa. Esimerkiksi 60- ja 70-lukujen lähiöitä voi arvostaa enemmän, kun tiedostaa, miksi ne on rakennettu: tarjoamaan tasavertaisen hyvää asumisympäristöä mahdollisimman suurelle joukolle”, Carita pohtii.

Rakennushistoriallisista selvityksistä saatava tieto todennäköisesti kiinnostaisi alan ammattilaisten lisäksi kaupunkitilan käyttäjiä, sillä kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan on noussut, ja siitä keskustellaan laajasti myös alan ulkopuolella.

Yksityiskohtia Koskelan 70-luvun kirjastosta.
Koskelan kirjastorakennuksessa näkyvät 70-luvun arkkitehtuurille tyypilliset piirteet. Kuva: Elina Järvelä.

Esteettisyys ei ole ainoa syy säilyttää vanhaa

Rakennukset kertovat menneestä. Sekä Elina että Carita toivovat, että rakennuksia arvostettaisiin ja säilytettäisiin silloinkin, kun ne eivät juuri tällä hetkellä hivele esteettistä silmää. Arkkitehdit pitävät eri-ikäisten rakennusten säilymistä tärkeänä, sillä rakennukset kertovat omasta ajastaan ja luovat historiallista kerroksellisuutta.

Monen mielestä yli satavuotias rakennus tulisi säilyttää, mutta uudempien rakennusten arvoa ei välttämättä osata nähdä. Rakennusten arvostus on tyypillisesti alimmillaan noin 50–60 vuoden iässä. Kuitenkin, jos nyt hävitetään esimerkiksi 70-luvun rakennuskantaa, sitä voidaan myöhemmin katua.

“Olisi hyvä katsoa tätä hetkeä pidemmälle. Trendiajattelu on ylipäätänsä haastavaa arkkitehtuurissa. Uusimisesta tulee kierre, jos haluaisi vastata trendeihin”, Elina miettii.

Trendiajattelun sijaan olisi hyvä tiedostaa syyt, joiden vuoksi rakennus on tehty sellaiseksi kun se on, ja kunnioittaa niitä.

“Aina löytyy syyt, miksi rakennus on tehty siten, kun se on tehty. Rakennushistoriallinen selvitys auttaa ymmärtämään arkkitehdin alkuperäistä ideaa ajan ja paikan kontekstin lisäksi”, Elina kertoo.

Molemmat arkkitehdit painottavat, ettei vanhaa tule säilyttää pelkästään esteettisyyden vuoksi, vaan syitä säästämiselle löytyy laajemmin. Ekologisen kestävyyden lisäksi rakennettu ympäristö ja arkkitehtuuri ovat paikan ja paikallisen identiteetin rakennuspalikoita.

Eri-ikäiset rakennukset ilmentävät muuttuvaa kulttuuria, tapoja ja yhteiskunnan ilmiöitä, sekä luovat tunnelmaa, kerroksellisuutta ja merkityksellisyyttä alueelle.