Arkisto

Suunnittelujohtaja Petrus Laaksonen muokkaa historiaa ja kehittää tulevaisuutta

2024-10-18

Tengbomin suunnittelujohtaja Petrus Laaksonen arvostaa ajatonta arkkitehtuuria ja näkee paljon potentiaalia vanhassa rakennuskannassa. Häntä kiehtoo luova ongelmanratkaisu, joka korostuu etenkin korjausrakentamisessa.

Tengbomin suunnittelujohtaja Petrus Laaksosen mielestä arkkitehtuurin tulee tavoitella aikaa kestäviä ratkaisuja pinnallisten trendien sijaan. Ajatus on kulkenut hänen matkassaan läpi urapolun aina koulunpenkiltä nykyiseen tehtäväänsä. Petrus valmistui Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitokselta vuonna 2010 pääaineenaan rakennussuunnittelu. Sivuaineena hän opiskeli yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua sekä arkkitehtuurin historiaa.

”Käytännössä olen päässyt toteuttamaan jossain määrin kaikkia näitä osa-alueita erilaisissa työprojekteissa”, Petrus sanoo.

Petruksen kipinä erityisesti korjausrakentamista kohtaan vahvistui, kun hän aikoinaan aloitti työuransa kesätyöharjoittelijana arkkitehtitoimistossa Keski-Italiassa. Tutustuminen maan rakennusperinteisiin antoi arvokkaita näkökulmia ja laajensi omaa ymmärrystä alasta.

”Italiassa rakennuksia muokataan hyvin luovasti erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vanhasta kirkosta voidaan tehdä vaikkapa ruokakauppa.”

”Toki harjoittelijana en juurikaan päässyt tekemään varsinaista suunnittelutyötä, mutta kokemus oli antoisa. Sain paljon vaikutteita vanhan rakennuskannan hyödyntämiseen, sillä Italiassa rakennuksia muokataan hyvin luovasti erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vanhasta kirkosta voidaan tehdä vaikkapa ruokakauppa”, Petrus kertoo.

Diplomityössään hän käsitteli Kruununhaan vanhojen arvokiinteistöjen kehittämistä ja jälkiasennushissien sijoittamista niihin. Aihe tarjosi mahdollisuuden syventyä korjausrakentamisen ja luovan uudistamisen teemoihin.

”Kun vanhoihin kiinteistöihin suunnitellaan muutoksia, pohdittavaksi tulevat useimmiten tilojen kulttuurihistorialliset arvot ja niiden vaikutus mahdollisiin ratkaisuihin”, Petrus avaa.

Yhdessä tekemistä – suunnittelijan vapautta ja luovuutta korostaen

Petrus on työskennellyt Tengbomilla vuodesta 2019. Tätä ennen hän työskenteli Tengbomin edeltäjässä, Eriksson Arkkitehdeillä sekä kahdessa muussa toimistossa. Petrus on ollut mukana suunnittelemassa useita merkittäviä korjaus- ja uudisrakennushankkeita pääkaupunkiseudulla yli viidentoista vuoden aikana.

Nykyisessä tehtävässään Tengbomin suunnittelujohtajana hän on toimiston keskeinen linkki luovan työn ja käytännön toteutuksen välillä sekä toimii yhteyshenkilönä asiakkaiden ja sidosryhmien suuntaan. Suunnittelujohtajana hän pyrkii tarjoamaan kollegoilleen rauhalliset puitteet työn toteuttamiseen mielenkiintoisissa projekteissa. Asiakkaiden suuntaan tärkeintä on luoda luottamuksellinen tunne siitä, että jokainen projekti otetaan vakavasti ja viedään ammattitaitoisesti alusta loppuun saakka.

”Silloin tietää onnistuneensa, jos asiakas kokee työpanoksemme tuoneen hankkeelle lisäarvoa, on kyse sitten aikataulullisesta sujuvuudesta, tilallisista ja arkkitehtonisista ratkaisuista tai taloudellisesta näkökulmasta”, Petrus kiteyttää.

”Korjausrakentamisessa on tärkeää ammentaa vanhan rakennuksen arkkitehtuurista ja hengestä, löytää sille ikään kuin uusi tarina kopioimatta suoraan vanhaa.”

Tengbomia hän kuvailee kuuntelevaksi, monipuoliseksi ja joustavaksi toimistoksi, joka ymmärtää asiakkaan toiveita ja tavoitteita – silloinkin, kun ne eivät ole tilaajalle vielä täysin kirkkaita. Lisäksi toimistolla on pitkä kokemus tilojen käytön suunnittelusta ja syvällinen ymmärrys arkkitehtuurin perinteistä. Osaaminen ulottuu perinteisen suunnittelutyön lisäksi kattamaan kokonaisvaltaiset kiinteistökehityksen prosessit.

”Olemme monipuolisia tekijöitä, ja esimerkiksi korjausrakentamisessa meidät tunnetaan yhtenä Suomen ammattitaitoisimmista toimistoista”, Petrus summaa.

Hän muistuttaa, että yhteistyö Ruotsin toimiston kanssa laajentaa asiantuntijuutta ja tekee heidän osaamisestaan erottuvaa. Tätä yhteyttä on jo hyödynnetty joissakin hankkeissa, ja jatkossa siihen keskitytään entistä enemmän.

”Tengbomilla tärkeä lähtökohta suunnittelutyössä on kollektiivinen tekeminen, jossa jokainen asiantuntija pääsee tuomaan esiin oman näkemyksensä ja osaamisensa eri projekteissa. Emme sanele tekemistä tiukasti ylhäältä alaspäin, vaan luotamme ammattilaisiimme ja pyrimme antamaan heille vapauksia ja mahdollisuuksia – tilaa luovuudelle.”

Onnistunut arkkitehtuuri kestää aikaa

Petrukselle hyvä arkkitehtuuri näyttäytyy ajattomina ratkaisuina, jotka säilyttävät arvonsa ja estetiikkansa vuosikymmeniä – ellei jopa satoja vuosia.

”Minua kiehtoo kestävä ajattelu. Uuden rakennuksen ei pidä näyttää ilmeeltään vanhentuneelta 15 vuoden päästä valmistumisesta.”

Yhtenä sydäntä lähimpänä olevista projekteista työurallaan Petrus mainitsee 1958 rakennetun Helsingin Autotalon peruskorjauksen, jossa hän toimi vastaavana arkkitehtina. Kampissa kohoavat Autotalon tornit muodostavat yhden kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Hankkeessa korttelin rakennuksille tehtiin kunnostus- ja perusparannussuunnitelmat kiinteistön ilmeen kohentamiseksi ja yhtenäistämiseksi.

”Kun Autotalon suunnittelu aikoinaan aloitettiin, alue oli vielä ikään kuin ”laitakaupungin” rajamailla, eikä ensimmäisen kerroksen katutilaa voinut kuvailla erityisen kutsuvaksi. Lopputuloksena rakennus ja sen ympäristö kohenivat huomattavasti. Katutasolla avattiin ravintolamaailma ja toimistotornikin saatiin vuokrattua täyteen kiinteistön ilmeen parannuttua”, Petrus kertoo.

Autotalo on hänen mukaansa hyvä esimerkki siitä, miten rähjäiseksi luokiteltavasta rakennuksesta kuoriutuu parhaimmillaan aktiivinen ja vilkas osa kaupunkikuvaa. Tengbom on myös suunnitellut sen katolle vuonna 2021 Sky Loungen, joka on uniikki juhla- ja kokoustila upeiden maisemien äärellä.

”Korjausrakentamisessa on tärkeää ammentaa vanhan rakennuksen arkkitehtuurista ja hengestä, löytää sille ikään kuin uusi tarina kopioimatta suoraan vanhaa”, Petrus sanoittaa.

Ongelmanratkaisu vaatii luovaa ajattelua

Petruksen mukaan kaupunkikuvan ja olemassa olevan rakennuskannan uudistamisessa keskeistä on kiinteistönomistajien halu panostaa rakennuksen kehitykseen pitkällä tähtäimellä.

”Mielestäni Suomessa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia rakennuksia nykyistä paljon monipuolisemmin. Tällä hetkellä rakennuskantaa joko suojellaan niin tiukasti, ettei muutosmahdollisuuksia ole, tai sitten vanhat rakennukset puretaan kokonaan ja tilalle rakennetaan uutta”, Petrus pohtii.

Hän toteaa, että ongelmanratkaisu on yksi esimerkki suunnittelijan luovuuden käytöstä, joka korostuu etenkin korjausrakentamisessa. Luovuus auttaa löytämään uusia näkökulmia, kehittämään innovatiivisia ratkaisuja ja soveltamaan aiempaa tietoa uusissa yhteyksissä.

”Luovuus ei tarkoita vain visuaalisesti kauniiden asioiden, kuten kaarien, suunnittelua, vaan myös kykyä hyödyntää sitä käytännön ratkaisuissa”, Petrus täsmentää.

Johtamisen ja luovan työn vastapainoksi Petrus rentoutuu pelaamalla sulkapalloa. Hän innostui lajista jo vuosia sitten vanhan työporukan kanssa, ja pelaaminen jatkuu edelleen säännöllisesti entisen kollegan seurassa. Työn ulkopuolella arki kuluu pitkälti perhe-elämän ja harrastusten parissa. Petruksen tytär harrastaa muodostelmaluistelua, ja harjoituksia on viidesti viikossa. Tämä tarkoittaa lukuisia kuskailuvuoroja. ”Sekin on ihan mukavaa irtiottoa työasioista,” Petrus toteaa.

Kuvat: Galina Berezina

Elina Järvelä näkee arkkitehtuurin rajapintana rakennuksen ja ihmisen välissä

2024-04-16

Arkkitehti Elina Järvelää inspiroi arkkitehtuurissa erityisesti se, että siinä yhdistyvät humanistinen näkökulma ja tekninen osaaminen. Arkkitehtuurin hän näkee rajapintana ihmisen ja rakennuksen välissä. Korjausrakentaminen ja rakennusten historia ovat lähellä Elinan sydäntä, ja monipuolisessa työssään hän hyötyy paitsi arkkitehdin, myös insinöörin koulutuksestaan.

Arkkitehti Elina Järvelä on työskennellyt Tengbomilla reilun parin vuoden ajan. Sitä ennen hän ehti työskennellä opiskeluaikanaan muutamassa eri arkkitehtitoimistossa, yliopistolla sekä julkisella sektorilla rakennusvalvonnassa ja Senaatti-kiinteistöillä. Aalto-yliopistosta valmistunut arkkitehti luki pääaineenaan arkkitehtuurin historiaa ja teoriaa. Lisäksi häneltä löytyy takataskustaan myös insinöörin tutkinto.

Elinan työpöydälle mahtuu Tengbomilla korjausrakentamisen projekteja, ja niiden lisäksi esimerkiksi rakennushistoriaselvityksiä sekä työskentelyä kestävän kehityksen tiimissä. Elina on myös toimiston luottamushenkilö.

Korjausrakentamista ymmärretään yhä paremmin

Korjausrakentaminen on ollut Elinan intohimo jo opintojen aikana, ja sen parissa hän Tengbomilla pääasiassa työskenteleekin. Korjausrakentamisessa Elinaa inspiroi erityisesti sen tiukka konteksti.

“Olemassa oleva rakennus rajaa suunnittelumahdollisuuksia paljon enemmän kuin uudisrakentaminen, ja luovuuttaan pääsee käyttämään eri tavalla. Korjausrakentamisen parissa työskentely tuo myös mukavaa vaihtelua päiviin, sillä kohteessa tai työmaalla pääsee käymään usein sekä suunnittelu-, purku- että rakennusvaiheessa”, hän kertoo.

Elina näkee, että korjausrakentamiseen liittyvä kiinnostus ja sitä myötä myös osaaminen on arkkitehtuurin kentällä laajentunut, ainakin kestävyysnäkökulmien suuntaan, ja siihen kannustetaan yhä enemmän aina EU-tasolta lähtien.

“Ainakin omassa arkkitehtikuplassani tuntuu ilokseni olevan trendi, että korjausrakentamista tehdään yhä enemmän”, Elina kertoo.

”Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa.”

Hän myös toivoo, että tulevaisuudessa korjausrakentamista tehtäisiin yhä useammin hyvissä ajoin, ja että pienempiinkin korjaustarpeisiin tartuttaisiin nykyistä aiemmin. Korjaustarpeiden ehkäisemisessä auttaa tietysti oikea-aikainen huolto. Rakennusvanhusten hoivaketjun toimiminen huollosta peruskorjauksiin tukisi myös rakentamisen kestävyyttä esimerkiksi siten, että se pidentäisi suurempien korjaustarpeiden välejä.

“Vaikka peruskorjauksillakin on paikkansa, toimenpiteiden ei tarvitse aina olla niin suuria, jos huollot ja korjaukset tehdään ajoissa”, Elina toteaa.

Työn monipuolisuus viehättää

Elinan työssä korjausrakentamisen pitkiäkin suunnitteluprojekteja tasapainottavat rakennushistoriaselvitykset, joita Tengbomilla tehdään muutaman työntekijän tiimissä, ja jotka ovat usein parin–kolmen kuukauden mittaisia projekteja. Selvitysten tekemiseen liittyy paljon tekstin tuottamista ja paikan päällä dokumentointia.

“Ylipäätään arkkitehdin työssä on parasta sen monipuolisuus ja vuorovaikutteisuus eri tahojen kanssa. Työpäivät ovat erilaisia ja mallintamisineen, kohde- ja työmaavierailuineen, tekstin tuottamisineen ja palavereineen”, Elina sanoo.

Monipuolisissa työtehtävissään Elina kokee hyötyvänsä myös insinöörin koulutuksestaan.

“Vaikka olen tehnyt insinöörin töitä suhteellisen vähän, koen, että koulutuksestani ja pienestä alan työkokemuksesta on minulle hyötyä myös arkkitehtina. On esimerkiksi luontevaa kommunikoida muiden suunnittelijoiden kanssa, kun ymmärtää myös heidän näkökulmaansa sekä ammattisanastoa”, hän kertoo.

”Kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden.”

Mielenkiintoisena työtehtävänä Elina näkee myös rakentamisen kestävyyden eri osa-alueiden integroimisen suunnitteluun. Häntä kiinnostaa erityisesti erilaisten kestävyysnäkökulmien yhteensovittaminen.

“Olin juuri palauttanut diplomityöni, kun Tengbomin Sustainable by Tengbom-työkalu julkaistiin. Diplomityössäni olin tutkinut ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden rajapintoja historiallisesti arvokkaan rakennuksen kontekstissa. Oli mielenkiintoista huomata, että olin saanut samansuuntaisia tuloksia, kuin mitä diplomityötäni paljon laajemman Kestävyyslabra -työkalunkin avulla käy muun muassa ilmi: kestävän kehityksen eri ulottuvuudet eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja niillä voi olla myös synergiaetuja toisiinsa nähden”, Elina kertoo.

Rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä

Elinaa inspiroi arkkitehtuurissa mahdollisuus yhdistää teknistä ja humanistista lähestymistapaa.

“Arkkitehtuuri on ikään kuin rajapinta rakennuksen ja ihmisen välissä. Hyvä arkkitehtuuri on tasapainoista, ja siinä on huomioitu eri sidosryhmien arvot – ja tietysti se myös näyttää ja tuntuu muillekin aisteille hyvältä. Minulle arkkitehtuuri on enemmän fiilis, mutta se fiilis rakennetaan fyysisistä kappaleista”, Elina toteaa. “Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu. Sitä tehdään ihmisille, joten täytyy olla empaattinen ja ihmisläheinen, sekä pystyä aistimaan ja uppoutumaan kontekstiin ja kulttuuriin. Samalla pitää olla teknistä osaamista”, hän jatkaa.

Humanistisesta näkökulmasta arkkitehtuuriin liittyy myös ristiriitoja – esimerkiksi tilaajat, joiden kanssa arkkitehti työskentelee, eivät välttämättä osaa ottaa loppukäyttäjien tarpeita riittävästi huomioon.

“Arkkitehtuurissa yhdistyvät tekninen osaaminen ja ihmisläheinen ajattelu.”

“Tarvittaisiin siis enemmän osallistamista, jotta nämä tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Toisaalta liian yksilöllistäkään suunnittelua ei voi tehdä, jos haluaa tehdä muuntojoustavaa tilaa, mikä puolestaan on ekologisen kestävyyden näkökulmasta järkevää”, Elina pohtii.

Lisäksi arkkitehdin täytyy ymmärtää suunniteltavan tilan tai rakennuksen kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti. Esimerkiksi asuntorakentamisessa asumisen tarpeet vaihtelevat elämäntilanteesta ja kulttuurista toiseen.

“Länsimainen ajatus tilasta ei sovi kaikille. Toisaalta, kun rakennetaan tiettyyn ympäristöön, on tärkeää ymmärtää tehtävän konteksti ja peilata suunnitelmaa siihen”, Elina pohtii.

Luottamushenkilö ja sarjaharrastaja

Monipuolisen työn lisäksi Elinan mielestä parasta Tengbomilla ovat mainiot työkaverit sekä toimiston työkulttuuri: on vastuuta ja vapautta. Innostavaa on myös se, miten paljon työn ohessa oppii uutta. Myös toimiston ammattimainen johto saa häneltä kehuja. Tengbomin luottamushenkilönä Elina on lisäksi päässyt tutustumaan muihin työntekijöihin paremmin.

“Minusta Tengbomilla vallitsee hyvä yhteishenki. Avoin keskustelukulttuuri on tässä avainasemassa”, Elina sanoo.

Työnsä vastapainoksi Elina tunnustautuu paatuneeksi sarjaharrastajaksi.

“Olen harrastanut sirkusta, ja itse asiassa myös työskennellyt sirkuskoulun apuopettajana. Opinto- ja työkiireiden myötä sirkus jäi, mutta nyt olen harrastanut vähän kaikkea muuta mielialan ja sesongin mukaan, esimerkiksi tanssia, melontaa ja joogaa”, hän kertoo.

Lisäksi työlle tuovat vastapainoa läheiset, niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin sellaiset.

“Pidän myös luonnossa liikkumisesta ja haaveilusta. Ja toisinaan myös niiden haaveiden toteuttamisesta”, Elina virnistää.

Arkkitehti Hanna Vikberg inspiroituu ihmisten arjesta

2024-03-21

Tengbomin arkkitehti Hanna Vikberg tutkii päivätyönsä ohessa päivänvalon vaikutusta ihmisten kokemuksiin. Myös arkkitehtuurissa häntä inspiroivat arkiset kokemukset ja mahdollisuus rakentaa ympäristöä, joka tukee sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia.

Hanna Vikberg on paitsi arkkitehti, myös päivänvalotutkija Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Tengbomilla hän suunnittelee paitsi asuntoja, myös maankäyttöä. Maankäytön suunnittelua hän on alkanut tehdä nykyään yhä enemmän.

Maankäytön suunnittelu kiinnostaa Hannaa myös päivänvalon kannalta, sillä monet päivänvaloon vaikuttavat päätökset tehdään jo kaupunkisuunnitteluvaiheessa.

“Esimerkiksi kaupunkirakenne vaikuttaa päivänvaloon: jos kaupunkirakenne on kovin tiivis ja tummapintainen, edes täyslasinen pytinki ei siinä ympäristössä ole kovin valoisa”, hän toteaa.

Asuntosuunnittelun ja maankäytön suunnittelun lisäksi Hanna Vikberg edistää muun muassa Tengbomin kestävän kehityksen asioita.

“Kestävää kehitystä pyritään edistämään tällä hetkellä voimakkaastikin, ja siinä tehdään yhteistyötä Ruotsin toimiston kanssa. Yhteistyötä helpottaa myös se, että puhun ruotsia toisena äidinkielenäni”, hän kertoo.

Tengbomilla tehdään töitä laajalla skaalalla

Hanna aloitti nykyisen työnsä Tengbomilla kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta hänellä on Tengbomin kanssa myös aiempaa historiaa: opiskeluaikoinaan hän oli töissä Tengbomia edeltäneessä Eriksson Arkkitehdit -toimistossa. Hanna valmistui arkkitehdiksi vuonna 2014, ja ehti valmistumisensa jälkeen olla töissä muutamassa eri arkkitehtitoimistossa. Tengbomille hänet sai palaamaan työpaikan hyvä henki, matala hierarkia ja mainio porukka.

“Muistin opiskeluajoiltani, että Tengbomilla oli hauskaa työskennellä. Kun työpaikan vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi, vanhasta hyvästä työporukasta osa työskenteli yhä Tengbomilla, joten palaaminen houkutteli”, Hanna muistelee.

Tengbomilla Hannaa kiinnostaa myös yhteys Ruotsin toimistoon: yhteyden ansiosta myös Helsingin toimistolla on käytössään laaja asiantuntijuus, johon pieni toimisto ei yksin yltäisi. Lisäksi hän pitää työnsä ja toimiston monipuolisuudesta.

“Minusta on kiinnostavaa, että teemme töitä laajalla skaalalla, ja muutakin kuin asuntosuunnittelua tai korjausrakentamista”, Hanna sanoo.

Kerrostalopihat kaipaisivat lisää luonnonmukaisuutta

Yhtenä mielenkiintoisimmista työprojekteistaan Tengbomilla Hanna mainitsee maankäytön projektin Espoon Suurpellossa, tulevalla Lakeamäen asuinalueella.

Projektissa tehdään monta eri kaavaa yhdelle isolle alueelle tiiviissä yhteistyössä maanomistajien ja kaupungin kanssa. Alueella on paljon erilaisia huomioitavia luontoarvoja, kuten koskematonta metsäaluetta ja liito-oravia.

Lakeamäen maankäytön projektissa Hannaa kiinnostaa erityisesti mahdollisuus suunnitella hyvää ja ekologista asuinaluetta trendeistä välittämättä.

“Nykyistenkään kerrostalopihojen ei mielestäni aina tarvitsisi olla niin kliinisiä ja rakennettuja, vaan pihoissa voisi olla enemmän luonnonmukaisuutta.”

“Monesti kaupunkisuunnittelussa on trendejä, joista tietyn aikakauden alueet on helppo tunnistaa. Tässä projektissa ei kuitenkaan ole välttämättä tarvinnut tehdä juuri tämän hetken trendien mukaista aluetta, vaan on päässyt miettimään laajemmin, millainen olisi hyvä asuinalue, ja miten ympäröivä luonto tulisi huomioida projektissa”, Hanna Vikberg kertoo.

“Nykyään esimerkiksi tehdään paljon umpikortteleita, joiden alla on parkkikansi. Tällaisissa rakenteissa on paljon hyvää, mutta esimerkiksi päivänvalon kannalta umpikorttelit voivat olla hankalia. Lisäksi parkkikansille ei voi imeyttää eikä viivyttää hulevesiä, eikä niiden päälle voi oikein istuttaa puita”, hän sanoo.

Kerrostalopihat voisivat 60-luvun lähiössä kasvaneen Hannan mielestä olla myös nykyään luonnonmukaisempia. Tuon aikakauden kerrostalojen pihat ovatkin usein suuria, ja pihoihin oli jätetty metsää ja kalliota.

“Nykyistenkään kerrostalopihojen ei mielestäni aina tarvitsisi olla niin kliinisiä ja rakennettuja, vaan pihoissa voisi olla enemmän luonnonmukaisuutta”, Hanna sanoo.

Arkkitehtuuri vaikuttaa jokaisen arkeen

Hanna Vikbergin mukaan arkkitehtuurilla on valtava merkitys erityisesti meihin pohjoismaisiin, jotka vietämme sisätiloissa suurimman osan ajastamme. Lopunkin ajan suuri osa viettää todennäköisesti kaupunkiympäristössä.

“Vaikka arkkitehtuurin merkitystä tulee harvemmin pohdittua, kun istuu palaverissa toisensa jälkeen keskustelemassa vaikka alakaton laajuudesta, niin mehän olemme jatkuvasti arkkitehtuurin ympäröimänä”, Hanna sanoo.

Hannan mukaan arkkitehtuurilla on juuri siksi valtava merkitys.

“Onhan sillä vaikutusta, millaisessa tilassa vietämme aikaa. Tiloilla on vaikutusta myös hyvinvointiin”, Hanna toteaa.

Arkkitehtuurilla on myös itseisarvo.

Hanna korostaa erityisesti tilakokemuksen merkitystä, joka usein jää laskelmien varjoon. Arkkitehtuurissa häntä eniten inspiroivatkin arkipäivän kokemukset.

“Siksi olen halunnut tehdä tutkimusta kodeissa ja arkisissa tiloissa. Niissä paikoissa vietämme kuitenkin suurimman osan ajastamme. Se, että meillä on toimiva ja kokemuksellinen ympäristö, missä voimme hyvin, on minulle tärkeää”, Hanna sanoo.

“Nykyään monia asioita kyllä lasketaan, esimerkiksi meluarvoja ja energiankulutusta, mutta tilallinen kokemus jää helposti altavastaajaksi. Vaikka kokemuksen merkitys ei välttämättä ole yhtään sen pienempi kuin laskettavien asioiden, sitä on vaikeampi mitata ja vertailla”, Hanna sanoo.

Hanna toivoo, ettei arkkitehtuurin itseisarvo unohtuisi mitattavien määreiden ja tekniikan kustannuksella.

“Tekniikka on toki tärkeää, sillä jos sitä ei saada kuntoon, ei arkkitehtuurikaan toimi. Silti joskus tuntuu siltä, että käytän talotekniikan yhteensovittamiseen enemmän aikaa kuin koko kohteen tilalliseen suunnitteluun”, Hanna sanoo.

Hanna haluaisikin tuoda enemmän esiin sitä, että arkkitehtuurilla on myös itseisarvo.

“Tilaajalle ja käyttäjällekin näkyy enemmän itse tilan arkkitehtuuri, kuin se, mitä on seinien sisällä”, hän toteaa.

Tulevaisuuden arkkitehtuuri on käytännöllisempää ja ekologisempaa

Hannasta on ilo huomata, että arkkitehtuurissa ollaan menossa niin sanotuista sankariarkkitehdeistä arkisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Sankariarkkitehdeillä Hanna viittaa siihen, että vielä hänen opiskeluaikoinaan ajateltiin, että arkkitehdin suurin unelma olisi toteuttaa isoja julkisia rakennuksia.

“Nyt ollaan kuitenkin ehkä päästy siihen, että arkisemmatkin tilat voivat olla hienoja. Myös ekologisuudella ja kestävällä rakentamisella on yhä suurempi merkitys”, hän sanoo.

“Jos tiloissa esimerkiksi näkyy ajallisia kerrostumia, ihmiset kokevat ne helpommin lähestyttäviksi kuin täysin uudet tilat”

Hannasta on tärkeää, että arkkitehtuurissa säilyvät eri aikakausien kerrokset. Kiertotalous ja korjausrakentaminen ovat tärkeitä paitsi maapallon kantokyvyn kannalta, myös eri tilojen identiteettien kannalta.

“Jos tiloissa esimerkiksi näkyy ajallisia kerrostumia, ihmiset kokevat ne helpommin lähestyttäviksi kuin täysin uudet tilat”, Hanna sanoo.

Hanna haluaa myös itse olla vaikuttamassa siihen, että arkkitehtuurissa tehtäisiin asioita entistä paremmin, ja tuotettaisiin ihmisille ja maapallolle mieluummin jotain hyvää kuin pahaa. Hän kokee, että tasapaino on tärkeä löytää myös arkkitehdin työn ja muun elämän välillä.

“Luulen, että se, että minulla on muutakin elämää kuin arkkitehtuuri myös rikastuttaa omaa arkkitehtuuriani. Se myös auttaa ymmärtämään ihmisten arkea ja suunnittelemaan tiloja hyvään arkeen”, Hanna pohtii.

Perheen ja ystävien lisäksi Hannan työtä tasapainottaa väitöskirjan kirjoittaminen, joka on hänelle ikään kuin toinen todellisuus.

“On ollut todella arvokasta, että olen Tengbomilla saanut mahdollisuuden tehdä myös väitöskirjaani. Kun väitöskirja sitä vaatii, olen myös helposti saanut aikaa sen kirjoittamiseen. On myös ollut kiva huomata, että töissäkin on kiinnostuttu väitöskirjani aiheesta”, Hanna iloitsee.

Pekka Vehniäinen suunnittelee tulevaisuuden kaupunkialueita

2024-02-02

Pekka Vehniäinen johtaa kaupunkisuunnittelua Tengbomilla. Kaupunkisuunnittelussa hän katsoo mielellään tulevaisuuteen – koska projektit ovat pitkiä, niitä eivät taantumat juuri heilauta.

Pekka katsoo lasiseinän läpi ulos taivaalle. — Kuva: Galina Berezina

Tengbomin suunnittelujohtaja Pekka Vehniäinen on pitkän linjan kaupunkisuunnittelija. Hän on työskennellyt paitsi konsultti- ja suunnittelutoimistoissa, myös asuntorakennuttajalla kaupunkikehittäjänä eli suunnittelun tilaajana ja ohjaajana. Tengbomilla hän aloitti tammikuussa 2024 kaupunkisuunnittelun suunnittelujohtajana.

Pekalla on usein työn alla monta hanketta yhtä aikaa. Kaupunkisuunnitteluhankkeissa hän laatii esimerkiksi asemakaavoja tai niitä edeltäviä suunnitelmia, johon määritellään esimerkiksi autopaikat, asuntomäärät ja palvelut. Tengbomilla kaupunkisuunnittelua tekee Helsingissä kolmen hengen tiimi.

“Kaupunkisuunnittelijan työ on vaihtelevaa, ja voi olla hyvin erilaista asiakkaasta toiseen. Asiakkaitamme ovat esimerkiksi kunnat sekä yksityiset rakennusliikkeet ja maanomistajat. Esimerkiksi kunnille laadimme tyypillisesti asemakaavoja ja ideasuunnitelmia kaavoituksen tueksi”, Pekka Vehniäinen kertoo.

Vaihtelevaan työnkuvaan kuuluu paljon yhteensovittamista ja useiden näkökulmien huomiointia. Työ voi olla toisinaan ideoiden pallottelua yksittäisen maanomistajan kanssa – tai täysin eri mittakaavan työtä, kuten kaupungin kaavoituksen työstämistä eri tahojen kanssa.

Kokemusta molemmilta puolilta pöytää

Koulutukseltaan Pekka on arkkitehti. Hän valmistui Otaniemestä, silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2003 ja erikoistui opintojensa aikana kaupunkisuunnitteluun. Tengbomille Pekka halusi paitsi ison toimiston hyvän maineen vuoksi, myös muutamien valmiiksi tuttujen työkavereiden houkuttelemana.

Ennen Tengbomia Pekka työskenteli viitisen vuotta asuntorakennuttaja Bonavalla, ja on luonut uraansa jo pidemmän aikaa konsulttitaloissa. Hän on siis tehnyt töitä sekä tilaajan että suunnittelijan puolella pöytää, ja ymmärtää siksi hyvin myös tilaajan ajatuksia.

“Kun työskentelin kaupunkisuunnittelun asioiden parissa tilaajapuolella, ohjasin ja tilasin suunnittelua. Oli kiinnostavaa kääntää rooli ikään kuin toisinpäin, kun yleensä olin itse ollut suunnittelijana. Nyt, kun taas teen suunnittelutyötä, osaan ottaa rakennuttajan tai tilaajan näkemyksen entistä paremmin huomioon”, Pekka sanoo.

Hänestä kaupunkisuunnittelijan työn parhaita puolia onkin sen vaihtelevuus – koskaan ei tiedä, millainen seuraava työ on.

Kaupunkisuunnittelu katsoo taantumaa pidemmälle

Kaupunkisuunnittelijan työt vaihtelevat, ja taloudellisesti haastavat ajat näkyvät osin myös kaupunkisuunnittelussa. Taantuma ei kuitenkaan vaikuta kaupunkisuunnitteluun yhtä vahvasti kuin esimerkiksi rakennusprojekteihin.

Koska prosessi on pitkä, talouden vaihtelut näkyvät kaupunkisuunnittelussa vain vähän.

“Prosessi kaupunkisuunnittelun aloittamisesta valmiisiin rakennuksiin on aika pitkä – siitä kun ensimmäinen maanomistaja tulee nykimään hihasta siihen, että talotkin on rakennettu, voi mennä 10–20 vuotta”, Pekka toteaa.

Koska prosessi on pitkä, talouden vaihtelut näkyvät kaupunkisuunnittelussa vain vähän. Kaupungit ja kunnat edistävätkin kaavaprosessejaan tavalliseen tahtiin, mutta esimerkiksi yrityksillä ei välttämättä ole talouden notkahtaessa resursseja tähdätä tulevaan.

“Vaikka rakennusliikkeetkin tietävät, että tässäkin tilanteessa kannattaisi laittaa kaupunkisuunnitteluprosesseja vireille, jotta saataisiin sopivia tontteja 5–10 vuoden päähän, heillä ei välttämättä ole yksinkertaisesti varaa”, Pekka toteaa.

“Kunnat sen sijaan tilaavat tälläkin hetkellä töitä entiseen tapaan, mikä on kaupunkisuunnittelun kannalta hyvä asia. Julkinen puoli on kaupunkisuunnittelussa kuitenkin iso tilaaja, eivätkä taantumat vaikuta julkiseen puoleen samalla tavalla kuin yksityiseen”, hän summaa.

Tiivistyvä kaupunki voi olla laajenevaa kestävämpi

Pekalle tärkeintä kaupunkisuunnittelussa on suunnittelun lopputuloksena syntyvä hyvä ympäristö, mutta sen aikaansaaminen ei aina ole helppoa.

“Maailma on muuttunut myös kaupunkisuunnittelun osalta tässä noin 25 vuoden aikana. Urani alkuaikoina 2000-luvun alussa tyypillisessä kaavahankkeessa levittäydyttiin aina kaupungista ulospäin uusille viheralueille. Nyt viimeisen 10–15 vuoden aikana kaupunki on tavallaan lähtenyt kasvamaan myös sisäänpäin”, Pekka toteaa.

”Vielä 2000-luvun alussa 10-kerroksinen rakennus oli poikkeuksellisen korkea, mutta nykyisten 30-kerroksisten rakennusten vieressä kymmenen kerrosta ei näytä enää miltään.”

Näkyvimpiä esimerkkejä tiivistyvästä kaupungista ovat esimerkiksi satama- ja teollisuusalueiden muuttaminen asuinalueiksi, kuten Helsingin Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on tehty.

“Kaupungit nousevat myös ylöspäin. Vielä 2000-luvun alussa 10-kerroksinen rakennus oli poikkeuksellisen korkea, mutta nykyisten 30-kerroksisten rakennusten vieressä kymmenen kerrosta ei näytä enää miltään”, Pekka sanoo.

Tiiviiden kaupunkiympäristöjen suunnittelu on myös haastavampaa, kuin kaupungista ulospäin levittäytyvien ympäristöjen.

“Tiiviillä alueella on helposti keskenään ristiriitaisia arvoja, ja usein käy niin, etteivät kaikki voi voittaa. Kaupungin tiivistäminen saattaa esimerkiksi tuoda alueelle lisää liikennettä ja siten häiriötä. Myös lähivirkistysalueet voivat pienentyä, tai korkea uudisrakennus voi varjostaa muuta kaupunkitilaa”, Pekka toteaa.

Myös kestävyys tulee huomioida kaupunkisuunnittelussa. Pekan mukaan tiivistyvä kaupunki toisaalta jo itsessään tukee kestävämpää asumista.

“Tilastojen mukaan esimerkiksi yksityisautoilu on vähäisempää, kun kaupunki tiivistyy sisäänpäin. Lisäksi, kun kaupunkia tiivistetään, ei mennä neitseelliselle viheralueelle, vaan rakennetaan jo aiemmin rakennetuille alueille. Myös uutta infraa tarvitaan vähemmän”, hän listaa.

Pikaratikan päätepysäkkiä kaavailtiin aluksi Tapiolaan

Pekka Vehniäinen viihtyy kaupunkialueella, ja innostuu uusista projekteista laidasta laitaan.

“Innostavan projektin ei tarvitse olla suuri ja mahtava – yhdenkin korttelin kokoinen projekti voi olla yhtä mielenkiintoinen kuin puolen kunnan laajuisen kaavarungon suunnittelu”, hän sanoo.

Mieleenpainuvimpina projekteinaan Pekka mainitsee Espoon Saunalahden sekä Raide-Jokeri-pikaraitiotien linjauksen suunnittelun. Saunalahden suunnittelussa hän oli mukana 2000-luvun alusta alkaen viitisentoista vuotta, ja monessa hankkeessa projektipäällikkönä ja vastaavana kaupunkisuunnittelijana. Kun projekti alkoi, Saunalahdessa oli vain metsää, mutta nykyään alue kerrostaloineen on lähes valmis.

“On ollut hienoa seurata projektin etenemistä ja nähdä sen kaikki vaiheet näinkin pitkältä ajanjaksolta”, Pekka iloitsee.

Raide-Jokerin linjausta hän oli mukana suunnittelemassa Espoossa yhdessä liikennesuunnittelijoiden kanssa. Kaupunkisuunnittelun asiantuntijan tehtävä oli tutkia, miten eri linjausvaihtoehdot vaikuttavat siihen, mihin suuntaan kaupunki kehittyy ratikan lähistöllä.

”Laskimme, että saamme ratikalle paljon enemmän käyttäjiä, kun se kulkee Otaniemen kautta Keilaniemeen.”

“Alun perin pikaratikan päätepysäkin piti olla Tapiolassa, mutta ehdotimme, että päätepysäkki tulisikin Keilaniemeen, missä se nykyään onkin – vaikka minulle näin tapiolalaisena olisi tietysti henkilökohtaisesti ollut kiva saada päätepysäkki Tapiolaan”, Pekka virnistää.

“Tapiola on iso keskus, mutta laskimme, että saamme ratikalle paljon enemmän käyttäjiä, kun se kulkee Otaniemen kautta Keilaniemeen. Alueella on paljon työpaikkoja, ja toki myös korkeakoulu”, hän toteaa.

Käsillä tekemisestä vastapainoa työlle

Pekka Vehniäinen viihtyy kaupunkisuunnittelun parissa, ja hänelle työssä tärkeintä on kompromissien tekeminen, tasapainoisen kokonaisuuden etsiminen sekä erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen. Kaupunkisuunnittelijan tehtävä on myös tarkastella eri alueille asetettuja tavoitteita kriittisesti. Suunnittelija laatiikin luonnoksiaan vuorovaikutuksessa tilaajan ja muiden mahdollisten yhteistyötahojen kanssa.

“Suunnittelutyö sisältää paljon kompromisseja, sillä suunnittelukysymykset ovat usein aika monimutkaisia. On hyvin paljon erilaisia tahtotiloja ja ristiriitaisiakin tavoitteita, joten työssään saa tasapainoilla paljon niiden välillä. Suunnittelun lisäksi perustelen suunnitelmiani eri näkökulmista, ja vuorovaikutus ihmisten kanssa on tässä erityisen tärkeää”, Pekka sanoo.

Tasapainoa Pekan arkeen tuo käsillä tekeminen: tällä hetkellä hänellä on työn alla kesämökkiprojekti ulkosaaristossa.

“Kesämökin suunnittelu ja rakentaminen on vienyt suuren osan vapaa-ajastani nyt parin vuoden ajan. Kesämökkityyppistä projektia en olekaan työssäni koskaan tehnyt, ja mittakaava on aivan erilainen kuin työprojekteissani. Vastapainoa työlle tuo myös käsillä tekeminen, sillä rakennamme mökin myös kokonaan itse”, hän kertoo.

Korjausrakentaminen ja kestävä kaupunkisuunnittelu ovat Iida Räsäsen sydäntä lähellä

2023-02-26

Arkkitehti Iida Räsäsen työssä tärkeintä on työskennellä ja suunnitella omia arvojaan vastaavalla tavalla. Hänen mukaansa arkkitehtuuri on mahdollistamista; suunnittelulla luodaan edellytykset paremmalle tulevaisuudelle.

Vuonna 2016 valmistunut arkkitehti Iida Räsänen on työskennellyt Tengbomilla vuodesta 2017.

”Aloitin työt jo opiskelujen ohella vuonna 2012, heti kandivaiheen jälkeen. Helsingissä ehdin olla töissä parissa toimistossa ennen Tengbomille tuloa. Kaipasin tuolloin etenkin itsenäisempää ja luovempaa työtä, ja tietenkin minua kiinnosti myös ne hankkeet, joita kullakin toimistolla oli”, Iida kertoo.

Iida kuuli Tengbomista ystävältään. Yritys vaikutti lupaavalta ja käynnissä oli mielenkiintoisia hankkeita, joten Iida haki ja pääsi töihin. Hän on viihtynyt hyvin Tengbomilla.

”Erityisesti pidän siitä, miten Tengbom eroaa perinteisistä arkkitehtitoimistoista. Täällä ei ole osakkaita, jotka vetävät toimintaa. Työ ennemminkin muotoutuu oman toiminnan mukaisesti, ja täällä on suuri vapaus sen osalta, että minkälaista työtä tekee. Samalla on myös vastuu projekteista. Se motivoi minua”, Iida kertoo.

Fokus korjausrakentamisessa

Aloittaessaan Iida pääsi heti mukaan Tengbomin merkittävän projektin, Vallilan Nordea-kampuksen hankesuunnitteluvaiheeseen.

”Toimin projektin hankesuunnitteluvaiheen projektiarkkitehtina. Kyseinen projekti oli alkanut jo ennen tuloani ja jatkuu edelleen, joten kyseessä on todella pitkäaikainen urakka”, Iida sanoo.

Pääsääntöisesti Iida työskentelee korjausrakentamisen parissa ja viime aikoina myös hieman kaupunkisuunnittelun saralla.

”Minua kiinnostavat kaikki projektit, joiden lähtökohtana on ratkaista haasteet suunnittelun avulla mahdollisimman hyvin. Myös ne projektit kiinnostavat, joissa yritetään katsoa asioita uudesta näkökulmasta”, Iida kertoo.

Iidalle kestävät arvot ovat kaikista tärkeimpiä.

”Minua kiehtoo erityisesti 60-luvun ja sitä tuoreemman rakennuskannan korjausrakentaminen. Nykyisin puukaupunkien ja Jugend-talojen purkamista pidetään valitettavana virheenä. Niiden purkamista aikoinaan perusteltiin samoilla argumenteilla kuin nyt perustellaan uudemman rakennuskannan purkamista; huono kunto, tehottomuus ja nykysilmään alhaiset kaupunkikuvalliset arvot, eli rumuus”, Iida sanoo.

Iidan toive onkin, että hyvällä, kunkin rakennuksen arvot tunnistavalla korjausrakentamisella voidaan säilyttää kaupunkikuvan kerroksellisuus.

”Kaupungista tulisi löytyä rakennuksia eri vuosikymmeniltä, jotka kertovat kaupungin ja kaupunkilaisten tarinaa. Maku muuttuu aina ajassa: tulevat sukupolvet kauhistelevat tekemiämme tuhoja kuten me edellisten”, Iida miettii.

Pidän arkkitehtuurista, koska sen avulla on mahdollisuus tehdä parempaa rakennettua ympäristöä, tehdä hyvää.

Lämmin kohta sydämessä betonilähiöille

Iidaa kiinnostaa myös sosiaalinen kestävyys ja lähiöiden sosiaalisesti kestävä täydennysrakentaminen.

”Olen itse asunut lapsena monessa paikassa. Lapsuuteni miljöö on yleensä ollut betonilähiö, joten minulla on lämmin kohta sydämessä niille. Nyt kun esimerkiksi Raide-Jokerin myötä taka-alalla olevia lähiöitä tulee fokukseen, on tärkeää miettiä, miten niitä voi kehittää edelleen menettämättä betonilähiön arvoa”, Iida kuvailee.

Miten sen voi tehdä? Iidan mukaan esimerkiksi korostamalla lähiön hyviä arvoja, kuten yhteisöllisyyttä ja luonnonläheisyyttä. Lähiöiden ympäristöä tulisi myös kehittää monipuolisemmaksi ja sen tulisi huomioida eri elämäntilanteissa olevien ihmisten tarpeet.

Lisärakentamisella luodaan uusi kaupunkikuvallinen kerrostuma, jolla halutaan korostaa alueen erityispiirteitä, esimerkiksi ottamalla vaikutteita olemassa olevan rakennuskannan julkisivumateriaaleista, väreistä ja muista arkkitehtonisista aiheista.

”Tavoitteena on sosiaalinen kestävyys. Luodaan ympäristö, jossa asukkaat viihtyvät ja josta he ovat ylpeitä”, Iida sanoo.

Vastuullisuus on arkkitehtuurin yksi suurimpia kysymyksiä. Mikä on arkkitehdin valta ja toisaalta vastuu? Ihannetilanteessa tehtäisiin aina se, mikä on parasta ja hyvin kaikkien kannalta. Suunnitteluun kuitenkin vaikuttavat myös monet muut voimat, kuten taloudelliset realiteetit.

”Pidän siitä, että Tengbomilla pyritään tekemään oikeita, vastuullisia ratkaisuja ja ollaan valmiita taistelemaan arvojemme puolesta”, Iida kertoo.

Iida kertoo unelmoivansa siitä, että tulevaisuudessa uudisrakennukset rakennetaan kestämään monta sataa vuotta.

”Niissä voitaisiin käyttää rungossa, tilaohjelmassa tai vaikka kerroskorkeuden suunnittelussa ratkaisuja, jotka mahdollistavat sen, ettei rakennusta tarvitse koskaan purkaa. Toisaalta korjausrakentamisen avulla vanhoille rakennuksille voidaan löytää jokin uusi käyttötarkoitus ja taitavan suunnitelman avulla estää purkaminen”, Iida kuvailee.

Iidan vahvuus on löytää myös muiden vahvuudet

”Vahvuuteni on ollut aina se, että olen tosi luova ja joustava tavoiltani. Jos tulee seinä vastaan, voin todella helposti muuttaa suuntaa ja keksiä uusia vaihtoehtoja. Uralla edetessä olen huomannut, että vahvuuteni on myös tiimin vahvuuksien löytäminen. Tässä työssä arvostan todella paljon tiimejä, joiden jäsenillä on erilaiset ja toisiaan tukevat vahvuudet”, Iida kertoo.

Iida kuvailee myös olevansa enemmän suurten kokonaisuuksien ihminen kuin yksityiskohtien.

”Toinen unelma-ammattini arkkitehdin ohella oli kustannustoimittaja, joten minulla on kyvykkyyttä saada myös muista irti vahvuuksia ja taitoja”, Iida sanoo.

Tengbomin projekteissa Iidan rooli riippuu hankkeesta.

”Roolini projektissa vaihtelee hankekohtaisesti. Joitakin projekteja vedän itse yhdessä pääsuunnittelijan kanssa, toisissa toimin avustavassa roolissa tai olen vastuussa rajatummasta osakokonaisuudesta. Mieluiten olen mukana isompien kokonaisuuksien hallinnassa, joten johtava rooli sopii minulle parhaiten”, Iida päättää.

Viimeaikaiset projektit

Vallilan Nordea-kampuksen lisäksi olen ollut mukana suunnittelemassa KY-talon hanketta. Olin myös mukana päättyneessä Keravan asemanseudun kilpailussa, jossa Tengbomin ehdotus lunastettiin.

Parasta arkkitehtuurissa

Rakastan suunnitteluun liittyvää luovaa ongelmanratkaisua. Sovin myös ominaisuuksiltani hyvin arkkitehdiksi. Olin lahjakas monessa kouluaineessa, mutta en supersuuntautunut mihinkään.

Parasta Tengbomilla

Tengbomilla parasta on oma vapaus ja toisaalta myös vastuu. Olemme suuri toimija Ruotsissa, mutta heidän mahdollistamansa potentiaali ei ole vielä täysin käytössä Suomessa. Näen sen kuitenkin tarjoavan todella mielenkiintoisen mahdollisuuden, jota toivottavasti voidaan tulevaisuudessa hyödyntää vielä paremmin.

Kolme tärkeintä asiaa elämässä

Ammatin kannalta tärkeintä on mahdollisuus kasvaa niin ammatissa kuin työpaikassa. On myös tärkeää kasvaa ihmisenä.
Mahdollisuus toteuttaa itseäni on tärkeää sekä töissä että vapaa-ajalla taiteen parissa.
Tietenkin rakkaat ystävät ja perhe.

Lisää minusta

Juureni ovat Savossa, olen syntynyt Mikkelissä vuonna 1989.
Kuulun Apaja Kollektiiviin. Kollektiivin tavoitteena on tuoda esiin myönteisiä lähestymistapoja rakennetun ympäristön kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Tavoitteenamme on olla mukana keskustelussa ja paljastaa tuntemattomia aiheita rakennetun ympäristömme vaikutuksista.
Harrastan vapaa-ajalla myös tanssia: reggaetonia ja dancehallia.
Asun Merihaassa. Olen siis onnistunut löytämään lapsuuteni betonilähiömaiseman. Lapsuuden vesimaisema on myös läsnä suuremmassa mittakaavassa meren muodossa.

Etsimme jatkuvasti uusia työntekijöitä kasvavaan yhteisöömme. Olemme uteliaita tutustumaan – kuka sinä olet? Mitä osaamista voit tuoda joukkoomme? Miten voit auttaa meitä raivaamaan uusia polkuja tulevaisuuteen?

Liity joukkoomme!

Irina Väisänen on projektiemme varmaotteinen arkkitehti

2019-10-18

Arkkitehtimme Irina Väisänen arvostaa toimistoissa välitöntä ilmapiiriä ja projektiesittelyt, hyvä projektiryhmä sekä ihan vain se, että asiat etenevät projekteissa, inspiroivat häntä jokapäiväisessä työssään.

Herkästi innostuva Irina on ollut projektiemme varmaotteinen arkkitehti. Neljän Tengbom-vuotensa aikana Irina on ollut pääosin mukana asuntohankkeissa, mutta viime aikoina hän ollut yhä enemmän osallisena toimistojen peruskorjausprojekteissa sekä tavaratalojen laajennus- ja muutoshankkeissa. Tällä hetkellä Irina käy myös pääsuunnittelijakoulutuksessa.

Irina valmistui vuonna 2007 Valko-Venäjän teknillisestä yliopistosta pääaineenaan Teollinen arkkitehtuuri. Kaivaten haasteita hän halusi diplomityössään kokeilla jotain itselleen odottamatonta ja vahvistaa kykyään olla joustava arkkitehti, joten hän päätyi suunnittelemaan putkivalssausyksikön Valko-Venäjän valtion metallitehtaalle. “Lisäksi tiesin, että saan kuraattoriksi erinomaisen professorin, naishenkilön vahvalla visiolla ja suunnittelutyön kokemuksella.” Diplomityö johdatti Irinan kohti tutkijantyötä, joka vaihtui arkkitehdin uraan hänen muuttaessa Suomeen vuonna 2009. Ennen muuttoaan Suomeen Irina ehti työskennellä Minskissä valkovenäläis-saksalaisessa arkkitehtitoimistossa, joka kokosi arkkitehdit ja insinöörit saman katon alle.

Jälkeenpäin katsottuna Irinan tie arkkitehdiksi on muodostunut luontevasti. “Kuten suuri osa asioista tapahtuu lapsuudessa, kai niin kävi minullekin. Synnyin matemaatikkojen perheeseen, jossa aina kannustettiin luovuutta ja rationaalista ajattelutapaa.” Lapsuudessaan Irina nautti suuresti saadessaan seurata isänsä ja vaarinsa rakennusprojekteja ja piirtämisen ollessa hänen lempiharrastuksensa. Varsinaisesti arkkitehtuurista Irina viehättyi yläasteikäisenä käydessään taidestudiossa, jossa hän tutustui sanojensa mukaan “fiksuihin ja hauskoihin arkkitehtiopiskelijoihin”. Näihin aikoihin hän myös ahmi arkkitehtuuri- ja design-lehtiä tuntien kaikki sen ajan muotoilugurujen nimet ja työt.

Irina on edelleen kulttuurin suurkuluttaja. Hän on erityisesti kiinnostunut esitystaiteesta ja vierailee ahkerasti museoissa ja gallerioissa. Irina rentoutuu myös leipoen, liikkuen luonnossa ja pelaamalla sulkapalloa. Hiljentyminen on Irinalle tärkeä luovuudenlähde ja arkkitehdin ammatti sulautuukin hyvin hänen rakentavaan ja rauhaa rakastavan luonteensa kanssa.

Tässä sarjassa tutustumme tengbomilaisiin sekä Suomesta että Ruotsista.

Jesús Azpeitia – Tengbomin luova johtaja

2019-05-14

Arkkitehtuurin saralla kunnioitetun ja ylistetyn Jesús Azpeitian tehtävänä Tengbomilla on vahvistaa arkkitehtisuunnittelun ilmaisukykyä ja innovatiivisuutta. Tukholman toimistolla istuva Jesús toimii koko konsernin luovana johtajana. Tavoitteena on saavuttaa luovuudessa uusia ulottuvuuksia pitäen samalla hauskaa.

Jesús Azpeitia on ylistetty arkkitehti, luennoitsija, inspiroija ja opettaja. Hän on toiminut koulutusvastaavana ja osaston varajohtajana KTH:lla. Hänen kykynsä inspiroida opiskelijoitaan toikin hänelle vuonna 2012 vuoden parhaan opettajan maininnan. Intohimonsa arkkitehtuuriin pitää sisällään myös kestävyyskysymykset ja erityisesti Jesústa kiinnostavat kestävyyskysymysten esteettiset ja sosiaaliset aspektit. Jesúksen johtamistaito yhdistettynä luovaan prosessiin luo innovatiiviselle suunnittelulle pohjan.

Jesúksen tehtävänä on tukea johtoa nostamalla sekä suunnitteluprosessin että lopputuloksen arkkitehtonista laatua. Korkean profiilin projektien ja kilpailuiden tavoitteet saavutetaan mentoroinnin ja suunnitteluprosessin seurannan kautta. Hänellä on korvaamaton kansainvälinen verkosto ja hallituspaikat Ruotsin arkkitehdeissa sekä Tukholman arkkitehtiyhdistyksessä. Luovana johtajana Jesús pääsee soveltamaan yritysmaailmassa akateemista osaamistaan.

Carita Lonka uudistaa kaupunkikuvaa historiaa arvostaen

2019-04-17

Joustava työskentely on meillä Tengbomilla äärimmäisen tärkeää ja haluamme elää mukana työntekijöidemme muuttuvissa elämäntilanteissa. Maisema-arkkitehtimme Kaisa Baiardi on työskennellyt kanssamme jo vuosia Argentiinasta käsin, ja syksyllä 2017 Argentiina sai toisen vahvistuksen, kun arkkitehtimme Carita Lonka muutti keväiseen Etelä-Amerikkaan.

Vuodesta 2011 asti Tengbomilla työskennellyt Carita on arkkitehtuurin varsinainen moniosaaja. Vankan ammattitaitonsa hän on rakentanut osallistumalla läpi uransa erilaisiin hankkeisiin; pien- ja kerrostaloprojekteista aina maankäytön projekteihin. Nykyään Carita työskentelee pääasiassa peruskorjausprojektien ja rakennushistoriallisten selvitysten parissa. Lisäksi hän tekee vanhojen kiinteistöjen ja kortteleiden kehitys- ja uudelleenkäyttösuunnitelmia sekä on mukana kaavaprojekteissa historiallisten rakennusten suojelumääräyksien määrittelyssä.

Arkkitehtuurin lisäksi Carita on ollut nuoresta asti valtavan kiinnostunut taide- ja kulttuurihistoriasta, joten arkkitehtuurin historia ja teoria valikoitui luontevasti hänen pääaineekseen silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto). Vuonna 2010 Carita lähti vuodeksi yliopistovaihtoon Meksikoon, kirjoitti kandityönsä paikallisesta maya-arkkitehtuurista ja 2013 hän vietti puoli vuotta Chilessä kirjoittaen diplomityötään paikallisesta puuarkkitehtuurista. Keväällä 2018 Carita sai päätökseen taidehistorian perusopintojen opintokokonaisuuden Helsingin avoimessa yliopistossa.

Caritan ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu loputon kiinnostuneisuus ja halu ymmärtää ympäristöä. Vanhoja rakennuksia kehitettäessä rakennuksen ja alueen historiaan tai rakennuksen suunnitelleen arkkitehdin muuhun tuotantoon tutustuminen auttaa häntä löytämään rakennuksen identiteetin ja tarkastelemaan sitä tämän päivän valossa. Tämä auttaa pohtimaan, miten rakennuksen arkkitehtuurin alkuperäisiä tavoitteita voidaan ilmaista nykypäivän keinoin sekä mitä rakennuksesta tulisi säilyttää ja mitä voidaan tarvittaessa muuttaa.

Aktiivinen vapaa-aika toimii Caritalle rajattomana inspiraation lähteenä myös työhönsä ja hänellä onkin paljon erilaisia projekteja käynnissä. ”Välillä tuntuukin, että olen kiinnostunut käytettävissä oleviin tunteihin nähden liian monista asioista. Tanssin, kirjoitan lehtiin, opiskelen, ratsastan.” Carita hakee vaikutteita myös lukemalla paljon sekä matkustelemalla ja vierailemalla ennakkoluulottomasti erilaisissa paikoissa. ”Erityisesti suurkaupungit, niiden tunnelma ja vauhti ovat minulle loputon inspiraation lähde.”